Julkaisupäivä: 9.10.2009
Omistettu Vesserille Uitolta ^^ Mä en koskaan oppinut sun oikeaa nimeä...

Intiaani Punatukka hiipi pensasaidan alla, varjoissa. Aseenaan hänellä oli pelottava ja tunnettu Musta Sotakirves, jolla hänen heimonsa uljas esi-isä oli peitonnut kaikki vihollisensa, ja hänen tehtävänään oli varastaa omenia naapuriheimon mailta. Hän oli juuri hivuttautumassa pensasaidan ali vihollisen puolelle, kun ohi ajoi auto, ja kääntyi -pahus sentään- juuri siihen pihaan, johon hän oli yrittänyt tunkea. Hän ryömi nopeasti takaisin tielle, viskasi aseena toimineen kepin ojaan ja hiipi aidan alla salakuuntelemaan.
   Talossa asuvat vanhukset, joilla ei -ikävä kyllä, sillä se olisi ollut paljon jännempää- ollut mitään sitä vastaan että naapurin pikkuinkkari silloin tällöin otti pari omenaa heidän puistaan, tulivat ulos ja tervehtivät tulijoita. Vaikutti siltä että heidän lapsensa perheineen olivat tulleet käymään. Inkkari ei ollut ennen nähnyt heitä, ja häntä kiinnosti, olisiko porukassa ketään poikaa.
"Yasuokin on niin kasvanut!" Mummeli sanoi. Pahus, Inkkari Punatukka ajatteli. Ei tosta nimestä saa selvää onko se tyttö vai poika!
"Ja tämäkö on se sinun kaverisi?" Papparainen kysyi.
"Mä oon Koko, terve." Se oli ainakin tyttö, tai ainakin se kuulosti siltä. Sillä näytti kylläkin olevan lyhyt tukka.
Inkkari oli jo kyllästynyt inkkarileikkiinsä ja vakoiluun. Hänen täytyisi mennä kertomaan Tapsalle että naapuriin oli tullut vieraita.
   "Tapsaa! Taaaaapsaaaaa!" Missä pahuksessa isoveli oikein oli? Pahus, jos tämä ei ilmestyisi vähän äkkiä, vakooja lähtisi toteuttamaan toimenkuvaansa kertomatta kenellekään mitään.
"Mitä nyt?" Tapsa kurkisti alas vintinluukusta.
Mitä sä teet mun huoneessa?" pieni punatukkainen vakooja tivasi.
"Haen pleikkarit alas, miten monta kertaa sulle pitää sanoo ettei niitä saa viedä omaan huoneeseen?"
Huokaus. Ei isoveli tietenkään ymmärtänyt. Eihän pleikkarilla pelaaminen voinut olla hauskaa jos isä tuli vähän väliä katsomaan hänen pelaamistaan.
"Naapureille on tullu vieraita, mä meen vaklaan niitä." Ovi pamahti, ja hän oli poissa ennen kuin Tapsa ehti kieltää.
Naapurin pihassa oli hyvä hiipiä, kun joka puolella oli puita. Kukkaistutustenkin taakse hän vielä mahtui piiloon, sillä hän oli maailman paras lapsivakooja: Vakooja Vaklari! Hahhah, naapurin lapsenlapset eivät ikinä vetäisi vertoja hänelle! Ne lankeaisivat suoraan hänen ansaansa! Hän-
"Hei, mitä sä teet toisten puutarhassa?"
Pahus, ne olivat saaneet hänet kiinni! Äkkiä hän olikin taas vain naapurin pikkupoika, joka oli hiipinyt pensasaidan väärälle puolelle. Ja rooli vaihtui taas.
"Ei kuulu sulle", hän sanoi ja kääntyi ympäri. Se Yasuokin oli näköjään tyttö. Tylsää. Ja vielä kauhee ruipelo. Se Kokotaimikäsenytoli oli kanssa paikalla. Se näytti ihan yhtä avuttomalta kun toi Yasukin.
"Kyllä kuuluu, tää on mun mummon puutarha. Mitä sä teet täällä?"
"En kerro." Hän yritti kampata Yasuon. Se ei ihan onnistunut, mutta ilmeestä päätellen tytön jalkaan oli sattunut, ja tämä oli melkoisen vihainen.
"Nyt tuli halit!" se huusi.
Valmiina taistoon! Voimamies, joka hakkaisi jopa Isän-
Hetkinen, halit?!
PAKOOOOONN!!
Hän juoksi omenapuiden välistä, pujotteli marjapuskien keskellä ja väisteli täpärästi Yasuota, joka - melkein - huh, ei sittenkään - kääks! - pysyi sitkeästi perässä. Kun he olivat menneet yhden kierroksen talon ympäri, hän näki loppunsa tulleen. Se toinen tyttö - Koko - oli vastassa. Hän väisti sivulle, ja se oli hänen pahin virheensä. Ennen kuin Voimamies ehti tajuta mitään, Yasuo halasi häntä eikä päästänyt menemään.
"Tällasiin ei tepsi mitkään hakkaamiset tai huudot tai valitukset, ne on liian tottuneita. Niitä pitää halata, sitä ne kammoaa", Yasuo selitti. Koko naurahti. Sitten Yasuo päästi viimein irti, ja pieni 'voimamies' pääsi pakenemaan paikalta.
"Hei, stop! Kuka sä oot?" Yasuo huusi hänen peräänsä.
"Vesseri Huijari!" Vesseri huusi, ja pudotti pyykit narulta matkalla pensasaidalle.
"STOP NYT!"
Mutta Vesseri ryömi aidan ali ja kiersi korttelin ympäri ennen kotiin menoa etteivät viholliset saisi selville hänen asuinpaikkaansa.
"...Ja sit se toinen tyyppi sai mut kiinni - eiks ookkin raukkamaista, niitä oli kaks vastaan yks - ja se pahuksen Halityttö halas mua, ja sit mä tein taktisen vetäytymisen pahemman vahingon välttämiseksi." Vesseri kertoi Tapsalle illalla.
"...Jaha. No, kuhan et rikkonu paikkoja", Tapsa huokaisi.

   Oli lauantai, ja Vesseri heräsi aikaisin. Hän aikoi mennä tutkimaan vihollisaluetta ennen kuin viholliset heräisivät. Pihalla oli sumua, ja aamukaste kasteli hänen lenkkarinsa kun hän tutki naapurien puutarhaa. Miten ihmeessä vanhukset jaksoi piitata näin kamalasti puutarhanhoidosta?! Kaikki omenapuut ja viinimarjapuskat oli huolella hoidettu, turhan vanhat oksat katkottu ja kukkapenkit olivat ihan mahtavassa kunnossa, niissä ei ollut rikkaruohon rikkaruohoa. Vesseri oli huonoksi onnekseen juuri tutkimassa etupihan nurmikkoa, kun ovi aukesi ja Yasuo tuli ulos.
"Sä siinä! Mä haastan sut kaksintaisteluun!" tyttö huusi heti nähdessään Vesserin.

   Vesseri istui nurmikolla jalat ristissä. Yasuo istui häntä vastapäätä.
"Tuijotuskilpailu alkaa... Än, yy, teee, NYT!" Koko huudahti.
Vesseri tuijotti Halityttöä silmiin. Halityttö tuijotti takaisin. Vesseri koitti tehdä tuijotuksestaan vahvan ja julman, mutta Halityttökin kovensi katsettaan, ja Vesseristä tuntui, että kohta hänellä tulisi hiki kun tyttö tuijotti niin pelottavasti. Sitten, juuri kun hänestä tuntui ettei hän kestäisi tuota tuijotusta enää, hän otti viimeiset keinonsa käyttöön. Hän läppäisi tyttöä poskelle, ja lähti karkuun.
   Koko oli heti hänen perässään, ja sai hänet kiinni heti parin puun jälkeen. Hän oli ehkä hitaampi kuin Halityttö, Vesseri totesi, mutta hän osasi taktikoida ja hämätä. Vesseri raahattiin takaisin Halitytön luo.
"No, halaa sitä", Koko sanoi. "Tää ei oo mikään helpoin pidettävä." Vesseri rimpuili ja koitti purra, mutta Koko näytti osaavan aika paljon tekniikoita, joilla pidellä rimpuilevaa porukkaa paikallaan.
"Eikä! Tää on Miesten Taisto!" Yasuo sanoi. "One on one!"
"Et sä kyllä mikään mies oo", Koko huomautti ja halasi sitten itse Vesseriä. Sen hali oli, jos mahdollista, vielä pelottavampi kun Yasuon, koska se oli niin paljon isompi.
   Äkkiä portilta kuului yskäys. Voi pahus, se oli Tapsa! "Tota, mun pikkuveli näyttää tulleen teidän pihaan. Sori."
"Älä tuu häiritseen, me tapellaan!" Vesseri huusi.
"Ei haittaa", Yasuo sanoi.
"Haluutsä tän takas?" Koko kysyi ja rupesi pidemmittä puheitta raahaamaan Vesseriä portille. "Tässä." Hän nosti Vesserin portin yli suoraan Tapsan syliin.
"Kiitti", Tapsa sanoi ja lähti raahaamaan Vesseriä kotiin päin.
"On kyllä outo nimi tolla", Koko huomautti ja Yasuo nyökkäsi. "Jep jep!"
   Sunnuntaiaamuna Vesseri onnistui viimeinkin livahtamaan takaisin naapurin pihaan, kun Tapsa nukkui pitkään niinkuin aina viikonloppuisin. Mutta kun hän tuli paikalle, Yasuo ja Koko olivat nostelemassa tavaroitaan autoon. Ai pahus, ne oli ollu vaan viikonlopun ajan.
"Lähetteks te?"
Yasuo ja Koko kääntyivät katsomaan. "Joo, huomenna on koulua", Koko sanoi.
"Höh, taistelu ei ratkennu."
"Jatketaan seuraavalla kerralla", sanoi Yasuo. "Me tullaan viimestään joulun jälkeen uudestaan."
"Mä en tuu", Koko sanoi ja esitti mökötystä. "Mun pitää mennä omien vanhempien kanssa muualle."
"No en mä sun kanssa haluiskaan tapella, sun halaukset on liian pelottavia."
Sitten auto käynnistyi. "Hei, nouskaa sisään, tytöt." Tais olla Yasuon äiti joka sen sano. Vesseri meni pensasaidan alle piiloon siksi aikaa kun auto ajoi pois. Sitten hän lähti viereisen talon pihaan vakoilemaan, mitä siellä asuvat opiskelijat puuhasivat.
   Autossa matkalla kotiin Koko ja Yasuo olivat hiljaa. Koko kuunteli musiikkia mp3-soittimella, mutta sitten hän otti toisen kuulokkeista pois korvaltaan. "Yasu muuten", hän sanoi. "Sen oikee nimi ei ollu ainakaan Huijari. Niiden postilaatikossa luki Kuittinen."
"...Jep jep!" Yasuo sanoi.