Ja sitten tuotanto katoaa melkein kokonaan ja muuttuu ihan nätiksi mutta merkityksettömämmäksi. Mutta ainakin niitä tarinoita on tullut.
...Muutos
Syyskuu 2010
Minä aloin kirjoittaa, kun en ollut onnellinen. Kun olin yksin. Kun oli paljon aikaa ajatella, mikä minä olin, ja millainen maailma. Nyt, kun olen ihmisten keskellä ja onnellinen, huomaan, Etten enää katso miettivin silmin Ettei kirkas ja kaunis, yksinäinen, puhdas alakuloisuus tule ja vie Onnellinen mutta köyhempi Ehkä olen vain alun hullaannuksessa, sokeassa onnen vaiheessa, rauhallisessa vain, koska olen minä. Mutta sanani, runoni minun täytyy pitää. En halua lopettaa kirjoittamista. En näiden vuosien, tuhansien sanojen jälkeen. Ei hemmetissä kaiken tämän jälkeen.
Tällaisina päivinä
Julkaistu: 12.9.-10
Tällaisina päivinä, syksyn alussa, kun vihreä jakaa maailman punaisen ja ruskean kanssa... Tällaisina päivinä haluaisin osata piirtää Tällaisina päivinä kuljen ulkona, katselen maailmaa. Rannalla tuuli on kylmää, mutta vesillä on vielä laiva risteilyllä. "Hei, kesä meni jo!" Huudan, mutta kukaan ei kuule. Tällaisina päivinä, syksyllä, kaikki on eritisen kaunista, erilaista kuin kesällä. Tai talvella. Tai keväälläkään. Syksyllä valo on lempeän kylmää, ja näyttää maailman toisin kuin yleensä. Tällaisina päivinä katson taloja, joiden neliöiden ja suorakulmien takana on ihmisiä Elämässä elämiään Näen kun joku laittaa ruokaa Lämpimän valon ääressä. Hymyilen. Tällaisina päivinä Katson muotoja, talojen suoria viivoja ja puiden rönsyjä Vierekkäin Kuinka kauniisti vinot katot ovat lomittain. Tällaisina päivinä on ihanaa tulla kotiin ja juoda teetä, Lämmittää jalkansa, kietoutua vilttiin Ja kirjoittaa runoja syksystä, Tällaisista päivistä.
En ole kirjoitustuulella
Julkaistu: 18.10.-10
En ole kirjoitustuulella, luokan hyllyssä on japanilainen kirja Äidinkielentunnilla pitää kirjoittaa kymmenen minuuttia. En ole kirjoitustuulella, mulla on kampaaja-aika koulun jälkeen kolmelta sinisiä tai punaisia raitoja. En ole kirjoitustuulella, illalla sitten cosplay-paja Ei ole kankaita, mutta Shinraa pitäis cossata. En ole kirjoitustuulella, vaihto-oppilaakskin pitäis hakea Japaniin vielä pitkä matka vaikka osaankin jo kanjeja. En ole kirjoitustuulella, pyykit odottaa kotona roskiksetkin pursuaa Ja ruokaostoksille, ei shoppailua. En ole kirjoitustuulella, mutta melko pitkä tarina on silloinkin muistilistasta mahdollista runoilla.
Lauluni metsästä
Julkaistu: 22.11.-10
Lauluni, lauluni Kaikuu tyhjyyteen Kulkuni, matkani pois mä täältä meen.
Metsä tää, tieni mun pieni kuljen vaan Askeleet, jalkani maata koskettaa.
Neulaset, puun lehdet rauha paikallaan Tieni vie lävitse hiljaisimman maan
Soinnut nää, musiikki kaikuu kauas pois Varjoissa tunnen sen, koskettaa en vois.
Kuljen vaan, kuljen vaan katson, tunnen, näen Kulkuni, jalkani pysähtyä voi en.
Lauluni, lauluni paljon jätin ja nään Kulkuni, matkani aina vie edempään.
Kirjoitettu väsyneenä ja Tarun sormusten herrasta innoittamana. Koittakaa kestää. Siihen oli sävelmä joka hakkasi sanat kevyesti, mutta se katosi.
Utopia
Julkaistu: 22.12.-10
Maailma on kaikkien koti, kaikille kuuluu osa siitä ja jokainen osa kuuluu kaikille, vaikka toisen omaisuutta pitää kunnioittaa. Ei ole "meitä" ja "niitä", ei yhtenäisiä ryhmiä, ei kahta samanlaista henkilöä - kun katson ympärilleni, näen ihmisen ja ihmisen ja ihmisen ja ihmisen Enkä voi sanoa: "Tuo on ateisti", "Tuo on kristitty", "Tuo uskoo henkiin"... Luokitella ja jakaa; Voin vain sanoa: "Hei, hieno takki!" Vaikka sen kantaja sitten kannattaisi ydinvoimaa söisi lihaa uskoisi Jumalaan tai ei; vaikka olisikin homo tai vihaisi seksuaalivähemmistöjä - Sen saa selville vähitellen, eikä sen perusteella saa arvostella, sillä maailma ei kuulu yksin suuresti palvotulle "minälle", ei ollenkaan. Maailma ei ole vain se, mitä "minä" näkee, sillä hän katsoo sitä menneisyytensä väristen piilolinssien läpi Eikä voi erottaa jokaista sävyä, ei vaikka kuinka kovaa pyrkisi neutraaliuteen... On niitäkin, jotka rakastuvat omaan väriinsä, vahvistavat sitä, kunnes sokaistuvat, menettävät kaiken muun kuin sen, mikä on ymmärrettävää, hyväksyttävää, heidän väristään. Hekin ovat ihmisiä. Heille kuuluu oma osansa maailmasta, eikä sitä saa viedä heiltä pois, ei, Silloinhan ne, jotka pitävät linssinsä mahdollisimman lähellä neutraalia, sokaistuisivat itsekin, hukkuisivat veden väriin. Maailma kuuluu kaikille, kaikkien kuuluu saada elää kuten haluavat, kunnioittaen muiden näkemyksiä...
