Paljastuksia ja tekijän kommentteja Rajamaan pisimmästä ja kauheimmasta sarjasta, jota rakastaa ainoastaan sen toivoton tekijä.

Julkaistu: 27.10.-08
[12.1.2011: Juuh. No, paljastukset on kiintoisia ja niitä ei olisi tarvinnut tehdä, mutta mä olen kuolettavan rehellinen. Eikö se kumminkin ole parempi myöntää kuin kiistää...?]

Yooosh... Ajattelin nyt kirjoittaa tähän pari hölmöä asiaa, jotka ei oikeastaan ketään kiinnosta, kaikesta hölmöstä mikä liittyy tähän Ookami-tarinaan.

1. Aijuliinan nimi löytyi nettisivuilta, joille oli luetteloitu suomalaisia nimiä. Se oli harvinaisia nimiä- osiossa, ja samasta osiosta löytyi myös lempinimi Aaja.

2. Koko ajan kirjoittaessani tarinan 1. ja 2. osaa mä meinasin kirjoittaa Aijuliinan nimen "Aijaliina" tai "Aijuleena". Bongasin jopa yhden, missä se oli kirjoitettu "Aijaleena". Nykyään taidan aikalailla ajatella sen Aijuleenana, mutta kirjoitin sen silti kolmannessa osassa lähes aina oikein.

3. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin nytpä paljastan tarinan likaisimmat puolet. Moni on varmaan jo huomannutkin, että Aijuliinan panta toimii hieman samalla tavalla kuin Inuyashan loitsuhelmet. Siitä se ensimmäinen ajatus lähtee. Lisävauhtia idealle antoi Rumiko Takahashin minun mielestäni paras lyhyttarina Excuse me for being a dog. Kun luin sen, aloin suunnitella laittavani ihmiset tottelemaan koirien käskyjä.
Viime silauksen idealleni antoi Inukami- manga (josta tehty anime on muuten aika pervo), jossa - haa - poika, jonka piti vangita inukami-olento alaisekseen laittamalla tälle kaulapannan - hoo - joutui inukamin kiristämäksi kun hirviöt kävivät heidän kimppuunsa, ja lopputuloksena oli mitäs muuta kuin että poika sai itse kaulapannan.
No niin, nyt kukaan tuskin enää lukee tätä tarinaa, kun huomaa, ettei tässä ole juurikaan omaa ideaa. XD

4. Niin, ja ensimmäinen versio koirienkäskytarinastahan oli tietysti aikaisemmin täällä sivuilla julkaistu tarina Sori mä oon koira, jonka muuten oli tarkoitus olla jatkotarina, toisin kuin tämän.

5. Jaaaaaa... Suuri loppunumero: Näin kolmas osa olisi saattanut alkaa, jos en olisi hylännyt tätä sitten sen takia, että Ookamien on tarkoitus olla hupisarja (vaikkei sitä varmaan huomaakkaan (?)). Tästä osasta tuli muutenkin vähän synkempi kuin oli tarkoitus.
Ja pitemmittä puheitta...
...Siis tän pitemmittä...
Enjoy!
(or not.)


"Meillä on paha ongelma!" Riku karjaisi.
   Aijuliina oli rauhassa huoneessaan lukemassa Fullmetal alchemistia, kun Riku ryntäsi yhtäkkiä paniikissa sisään. "Mitä nyt?" Aijuliina huudahti ja pudotti vahingossa pokkarin kädestään. Riku ei koskaan panikoinut turhaan. Susi läähätti hetken oviaukossa ennen kuin vastasi.
"He aikovat muuttaa sinut sudeksi!"
Aijuliina tuijotti Rikua kuin hullua.
"Oikeasti!" Riku huusi. Jokin hänen äänessään sai Aijuliinan uskomaan.
"Miks, miten, mitä vitsii?!!"
"He sanovat, että on häpeällistä koko järjestölle että susi on ihmisen pomo. Sinun täytyy paeta!"
"Minne ja miten muka? Ketkä niin sanoo?"
"Seuraa minua!"
Riku säntäsi ulos huoneesta ja Aijuliina tuli heti hänen perässään. He juoksivat käytävän päähän, mutta kun he tulivat sinne, he kohtasivat ongelman.
   Ovi oli lukittu.
"Voi ei!" Riku parkaisi. Hän tuuppasi Aijuliinan lähimmästä ovesta sisään varastohuoneeseen. "Pakene ikkunasta", hän käski.
Aijuliina ei olisi voinut olla tottelematta Rikun määräystä, vaikka olisi halunnutkin. Hän nousi ikkunalaudalle ja hyppäsi alas-
   Joku odotti häntä ikkunan alla. Kun hänen jalkansa koskettivat maata, hänet kampattiin. Sitten joku löi häntä päähän ja hän menetti tajuntansa.
   Kaikki Ookameihin kuuluvat eivät välttämättä olleet samaa mieltä asioista. Kun Aijuliina palasi metsästä suden alaisena, kaikki eivät halunneet vain painaa asiaa villaisella. Kun kukaan ei näyttänyt varsinaisesti piittaavan asiasta, ne muutamat joiden mielestä Aijuliinan ja Rikun tapaus oli anteeksiantamaton, päättivät ottaa asian omiin käsiinsä.
   Aijuliina avasi silmänsä. Oli pimeää, eikä hän tiennyt missä oli. Hänen oli vaikea muistaa, mitä oli tapahtunut. Niin ei ollut käynyt koskaan ennen. Hän oli aina herätessään avannut silmänsä ja tiennyt missä oli. Hän ei ollut koskaan kokenut "missä minä olen?"- tunnetta josta muut puhuivat joskus lämmitelläkseen kielilihaksiaan. Ei ennen kuin nyt.
   Aijuliina ei pystynyt näkemään mitään. Oli niin pimeää että näkeminen oli mahdotonta. Kemian tunneilla oli joskus opetettu, että näkeminen edellytti valoa. Jos siis valoa ei ollut, ei pystynyt näkemään mitään vaikka olisi miten hyvä näkö.
   Äkkiä pimeyteen syttyi pieni valo.


Joo, näin. Sen valon idea oli se, että se olis piirtänyt suden ääriviivat ja sitten Aijukamuni olis muuttunut, mutta toi salaliittoteoria oli, kuten sanoin, vähän synkkä. En sitten tiedä jos tällä olisi tullut parempi... Vaikka no, ei mun kirjoitukset varmaan keskitason yläpuolelle nouse vaikka mä kirjoittaisin mistä.
*Erittäin Positiivista Ajattelua Lotan tapaan...*

Julkaistu: 8.3.-09
[12.1.2011: SERIOUSLY vanhentunutta... Mutta johtuen ylitsevuotavasta vanhojen ja originaalien kunnioituksestani mä en voi olla jättämättä tätä tänne.]

...No, kerronpas vähän kaikkea Ookameihin liittyen, kerta satun olemaan sillä tuulella...

1. Kirjoittaminen.
Mä rakastan Ookamien tarinaa (älkää tulkitko sitä omakehuksi), siis, tarkoitan, että mulla tulee paljon ideoita tarinoiksi, ja tämä on yksi niistä harvoista, joita mä olen oikeasti viitsiny kirjoittaa...

Mitä enemmän mä sitä kirjoitan, sitä enemmän mä siitä tykkään. Mutta vielä mieluummin mä kyllä lukisin tätä! Siis sillä tavalla, ettei tarvis kirjoittaa cuz writing is so troublesome... Ja vielä enemmän mä haluaisin kokee noi asiat ite!! Kun mä kirjoitan Aajaa kokemaan tuota kaikkee, niin ehkä mä sillä tavalla koitan saada itellekin osan niistä kokemuksista... No... Mä en ehkä itkis ihan nii helposti kun pikku Aaja...

2. Aaja and the others...
Joo, jos mä lukisin tätä muuten vaan netistä, nii mä pitäisin Aajan ja Rikun ''suhdetta'' outona. Tollasia juttuja ei oikeen oo oikeessa maailmassa, että tossa on sun sutes, pidä sille seuraa... wfoqönvjnvöjönvjveöjnve<--- söhryä, koska mua hermostuttaa...
Niin, jos ootte lukenut Eragonia, nii kannattaa verrata Aajaa ja Rikua Eragoniin ja Saphiraan:) Muiden tapauksessa taas... No jaa, kai Aaja on niille vähän niin kuin jonkin sortin pikkusisko...

3. Aki, Aasa, Nicko ja Taro
Susiparat... Heihin ei oo kiinnitetty kauheesti huomiota, lähinnä siks, että muidenkin hahmojen luonteenpiirteiden (nii minkä?) suunnittelemisessa on iha tarpeeksi. Siis, jos muita susia kun Rikua ei lasketa, niin siinäkin on jo seittemän henkilöä metsäkeskuksessa, yks jossain hesassa sähköpostin ulottuvilla, ja sit vielä Aajan kotiporukat... Uh, mua tosissaan rasittaa tää hahmomäärä! Mä en ole koskaan ennen kirjottanut mitään tän kaltaista, missä olis näin paljon henkilöitä... Oikeesti, mun aikaisemmissa sarjoissa on ollu nimettyjä henkilöitä huomattavasti vähemmän kun tässä, ja tässä kaiken lisäksi ykstoista niistä on jokapäiväisessä elämässä... Uuh.
No, anyway, susien luonteenpiirteet lyhyesti sanottuna:
Aki&Aasa: ujoja ja kilttejä. Heidän ihmisensä Tapio ja Saana eivät oikein tule toimeen keskenään, ja he saavat aina olla turkki pystyssä seuraamassa näiden tappelua...
Taro: Hiljainen uljas soturi! (tittidiiii!)
Nicko: Melkoinen häirikkö, toimii usein melko äkkinäisesti.

No, tuossa ei ole paljon. Mutta se on oikeastaan kaikki mitä heistä toistaiseksi on mullakaan tiedossa...

4. Tapio, Saana, Kimi ja Kiira
Nimienmuistamisvaikeuksia. Kiiran muistan ja Tapion, mutta muut piti käydä näin pitemmän kirjoitustauon jälkeen tarkistamassa ykkösosasta...
Nimien keksiminen:
Tapio: Yks mun luokkakaveri ala-asteelta.
Kiira: Yks kauneimmista nimistä mitä mä tiiän... [wanhentunutta tietoa]
Saana: No se tunturi... Kuulostaa lappalaiselta.
Kimi: Aika lailla vaan randomilla poimittu. Yhen meiän naapurin pikkupojan nimi on tosin Kimi. Kimiä mun on vaikee ajatella neljätoistavuotiaana...

Ja noiden hahmojen luonteesta::

Tapio: Isovelimäinen, tykkää pelleillä, riehua ja kiusoitella, mutta on itse asiassa aika empaattinen henkilö.
Kiira: Lörpötteijä, Aajan mielestä melko ärsyttävä. Tykkää extreme-lajeista. Kaikkien Kaveri. Nauraa Yksin Kotona-elokuvia katsoessa kun pahikset putoavat jostain, tai kun niitä lyödään pannulla päähän, tai muuta vastaavaa. (Näissä kohdissa Aajaan ja muhun sattuu silkasta sympatiasta...)
Kimi: No, melko hiljainen tyyppi, sellaisen kuvan mä olen siitä saanut. Taitaa tykätä koripallosta.
Saana: Fiksu. Tummatukkainen. On hyvä koulussa. Lempiväri tummanvihreä.
Kata: Sellanen sensei. Vähä kun Izumi-sensei FMA:sta, mutta vakavampi ja nuorempi.

5. Aaja & Riku.
Hohhoijaa, älä kysy. No, voin mä tietty yrittää kuvailla niitä vähän, mutta en lupaa liikoja...

Riku:
No, alussa sen piti vaan olla susi joka ei halunnu totella Aajaa, minkä takia hahmo voi olla vähän säröinen. Yritin tehä siitä viisasta, mutta se ei oikeen toimi. Itse asiassa yllättävän nuori ollakseen sellainen kuin on. Tarkat mielipiteet asiassa kuin asiassa. Ymmärtää Aajaa hyvin, mikä on melkoinen ihme muuta luonnetta ajatellen. Toimii vanhempana sisaruksena Aajalle, jolla sellaisia ei ole ollut.
   Niin, ja tulee muuten susista parhaiten toimeen Nickon kanssa. Ei ole koskaan jaksanut katsoa Yksin Kotona- elokuvia.

Aaja:
Kutsuu yhä itseään ajatuksissaan koko nimellään, mikä rasittaa kirjoittajaa melkolailla. Kutsumanimen oli tarkoitus vaihtua jossain vaiheessa kokonaisvaltaisesti Aajaksi, mutta se mokoma ei suostunut tekemään niin. Ajatus oli alussa jotain että 'tää olis vaikka tällanen mangafani, ei kovin suosittu.' On arvoitus miksi Laura vietti aikaa Aajan kanssa, sillä Lauralla on kaikki ainekset ollakseen suosittu. Ehkä siks, kun Aaja ei keskeytä sen puhetulvaa kovin usein. Aaja on melko syrjäänvetäytyvä, miettii paljon vähän kaikkea, osaa kaikki tekniikat päästäkseen syrjään keskustelusta joka ei kiinnosta. Ei meinaa millään oppia asioita muuten kuin vaikeimman kautta. Ei oikein tule toimeen supersosiaalisten ihmisten kanssa, mutta itsensä kaltaistensa kanssakin on vaikea olla, kun hän ei osaa tehdä aloitetta. Hänellä ei ole koskaan oikein ollu ystäviä, joten Ookameihin meno, Rikun kanssa hommaileminen, Ginin tapaaminen (kun nyt mietin nii eiks gin oo jotai kaljaa?), ja edellisen (7) osan tapahtumat on ollu Aajalle aika shokeeraavia. Pikku-Aajan on vieläki aika vaikea uskoa että on nyt äkkiä näin paljon porukkaa, jotka välittää siitä. Ite asiassa mä en oikein tiiä onko Aajassa aineksia päähenkilöksi. Sellanen se nyt vaa on, ja mä oon ottanu siihen kauheesti mallia itestäni.
Se kestää muiden arvostelut, haukkumiset ja kiusaamiset tosi hyvin, ite asiassa se ei huomioi niitä millään lailla, mutta ystävyyden ja rakkauden tunteet on vähän kovempi paikka. Ite asiassa melkoinen itkupilli, kun tullaan niihin asioihin joille se on heikko.
   Ei itse ymmärtäisi jos joku sanois että 'onpa sulla ollu rankka elämä'. Luultavin vastaus olis 'hä'.

No, eiipäs siitä enempää tällä kertaa. See ya 'round!