Eli, alla on kolme muuta uutta päivitystä.
Mutta nyt sivuilla on Millaista on palvella/Orja/Orjat - tarinan kolmas luku. Uusin nimistä on Orjat, ja se tulee vielä muuttumaan, mutta lukekaa silti ilman muuta. Se on vähiten fantasiamainen isompi tarina Rajamaassa, ja siinä on eniten miettimistä.
(Mä olen kyllä ihan oikeasti kristitty, en ateisti, vaikka tarinasta vois kuvitella toisin...)

Huomasin tänään kiinnostavan asian mun tarinatyyppifetissistä. Mä tykkään laittaa mun hahmot nolostumaan ja kärsimään, vai mitä? No, totesin äsken, että kaikissa mun tarinoissa, paitsi Vesseri Huijarissa, Edward Kuittisen kitarassa ja Metallisydämessä, päähenkilö itkee jossain vaiheessa. Ja Metallisydämessä se ei voi, koska on robotti.
...Kyllä. Vihaan itkukohtauksia yli kaiken, kuten tästä voi huomata.
Ja koska päivitän taas koko ajan (ja kohta lisää, Orjan uudella osalla), niin muistakaa kattoa kaks aiempaa viimeaikaista.

Nyt Tarinoissa on yks tarina, minkä mä oon aikonu kirjottaa jo pitkään.♪ Sen nimi on tähti. Mistä voikin päätellä että se sopii hyvin Rajamaahan! ..Eheheh. Mutta se on mun mielestä ihan onnistunut tuotos, ja vieläpä kannustaa seksuaalista tasa-arvoa! ♀♥♀ ♂♥♀ ♂♥♂ ...Onko androgyyneille symbolia? Nolla? 0♥0? Äh, nyt menee liian vaikeaksi.

...Mikä siinä muuten oikeesti on, että aina kun päivittää niin sitten päivittää pian uudelleen? Muistakaa kattoa myös alla oleva elokuvamietintä.

Elikkä Rajamaa on nyt The Original -nimisellä sivulistaussivulla. Se on hieno sivu. Hieno sivu on. Hienon sivun linkki on linkeissä, siellä klikkailee ihmiset linkkiä. Kivasti klikkailevat. JUMALAUTA! MINUN LINKKI!!

Mä katsoin tänään Sydämen Kuiskauksen, ja totta kai mun piti sen kunniaksi suomentaa laulu. Joten menkää Kirjoitukset-->runot-->kevät 2011, ja siellä on The Pillowsien Kim Deal.

Arra on kaunis kirja, jonka mä luin yhdessä illassa. En aikonut tehdä niin, en ollenkaan, ja koitin lopettaakin välillä ja siirtyä mangan ja animen tutulle maaperälle, mutta kirja kutsui vieressä, ja mä otin sen taas käteen.
   Arra on taru, satu, kertomus kivusta ja surusta; kasvukertomus, ja tietyssä mielessä stereotyyppinen sellainen, mutta syvä. Se on kasvutarina. Ja siinä on jotain, jonka olen tuntenut itsessäni pitkän aikaa, jotain, josta en ole kirjoittanut kunnolla. Jotain, jota en ole juuri ajatellutkaan.
   Arran hiljaisuus, tytön syksyllä rasahtavalla nimellä... Hiljaisuus, tunne, että sanat pakenevat, että puhuminen on mahdotonta. Hiljaisuus, joka saa kuuntelemaan tarkemmin kuin kukaan muu, joka hukuttaa ja antaa suuren lahjan, ymmärryksen. Tilan ajatuksille, etäisyyden joka puhdistaa. 
   Mä en ole hauras, en todellakaan. Mua ei ole kohdeltu huonosti, ja mä olen aina pystynyt puhumaan. Mulla on ollut perhe, joka rakastaa, ja aina joku kaveri. Mä en ole samanlainen kuin Arra, ainoastaan tunnen samoin, samoja asioita. Ymmärrän yhden asian hyvin suuresta kokonaisuudesta.
Mutta sekin tunne, se, että jotain katoaa, kun asiat ovat hyvin, kun joku välittää... Mulla ne oli sanat, hiljalleen ja vaivihkaa. Hetkeksi. On haaste sulattaa kuuleminen ja onni yhteen, ja mä jatkan vieläkin opettelemista.
   Mutta kumminkin, ehkä enemmän kuin mikään muu mun ennen lukema, Arra kuvaa tunteita, jotka hallitsivat mun maailmaa yläasteen aikana... Ja nyt, kun asiat ovat muuttuneet. Se on kasvutarina, erikoinen sellainen, ja näyttää asioita ...no, näyttää vain, kaunistelematta. 
Rehellisesti kaikessa hiljaisuudessaan.

Arvatkaa mitä~ Ette ikinä arvais. Kirjoitukset on uudistunut.!
   Kyllä, se kamala bloginriesa on poissa. Tilalla on siisti, helppo, nopea nykyaikainen sivu, jolta on linkit kaikkiin runoihin, tarinoihin ja jutskoihin, joita ikinä voisitte uneksia löytävänne! ..tai ei.
Mutta joka tapauksessa, kirjoitukset on nyt helpompi löytää, eikä siellä ole enää niitä nostalgisen kakaramaisia lainauksia ja "funny"-jutskia jotka saivat kovimmallekin machomiehelle kyynelet silmiin.
...Eh. Mutta praise me, mä olen tehnyt tuota uudestavuodesta lähtien, ja siinä oli naputtelemista.
   Kiitos kaikille, jotka on kommentoineet kirjoituksiin! Uskokaa pois, mä en unohda teitä, mulla on koko vanhan blogin hommat kommentteineen tietokoneella tallessa ^^
Ja PÄIVITYS.
Sammakkoprinssi-tarinalle on nyt uusi osa, Tähkäpää. Se löytyy uudistuneesta Tarinat-jutusta ^^ Joten tehän voitte tsekata sen siinä kätevästi samalla kun etsitte sitä suoraksi vedetystä labyrintista ^w^<3
...Ja teinpäs muuten näin randomisti uuden logomaisen Rajamaalle.

Jotenkas, kuten otsikosta voi lukea, Kirjallisuus on nyt R.I.P. mullan alla. Jos kysytte miksi... No, guess what, ainoat jutut mitä mä pystyin lukea hakkaamatta päätäni seinään oli vuodelta 2010, ja niistäkin varhaisimmat sai mut punastumaan... -.-;;
Toivon, ettei kukaan ole kiduttunut kovin pahasti niitä vilkuillessaan läpi.
Mä laitan ne, mitä kehtaa näyttää julkisuuteen, nyt tähän tämän postauksen loppupuolelle.
Niin, ja muuten olkaa varuillanne, uusi satu-pohjainen tarina tulee pian! Ja olkaa onnellisia, koska tää on eka kerta kun mä tarkistusluen ja korjaan tarinan pienen tauon jälkeen ennen sivuille laittamista.. Siitä pitäis tulla epätappavaa materiaalia.
Tämä ei muuten meinaa, etten enää ikinä sano mitään kirjoista, mangasta tai animesta. Niistä vaan tulee päiväkirja-tekstejä.

Kirjallisuus-postaukset:

Kaikkea ei voi ilmaista sanoilla... 10/14/2010
0 Comment(s)
 
...Mutta Hayao Miyazakin elokuvilla voi!
Katsoin äsken Porco Rosson, vaikka olinkin aiemmin, pakko myöntää, karttanut sitä siannaamaisen päähenkilön takia.
No, mitä voi Ghibli-elokuvalta odottaa?
Mitään sanomista ei jäänyt, niinkuin ei koskaan. Muita elokuvia, mitä vain, voin sanoa huonoiksi ja haukkua ne maanrakoon, lähes koko taiteenlajin, mutta Hayao Miyazakin elokuvista en löydä mitään, en yhtään mitään, huonoa. Enpä tiedä, löytäisinkö sitten jos alkaisin etsiä, mutta enpä vain etsi. Ne ovat jotain koskematonta, jotain, joka saa kaikki sanani katoamaan, melkein kaikki ajatuksetkin. No, toisaalta, minä ilman sanoja... Ei niitä minulta pois saa. Tämä oli pakko kirjoittaa, ihan sen tunteen takia, joka maailman parhaan elokuvantekijän teokset aina jättävät, ja Joe Hisaishin musiikki.
Kaikki on jo sanottu, eikö se ollutkin kaunista? Menee hetki, että ajatukset avautuvat, minun aikani on hidastunut, että ymmärtäisin. Aivan kuin joku olisi äkkiä nostanut pois kamalaa vauhtia kiitävästä luotijunasta ja sanonut: "Katso miten kaunis puuntaimi tässä radan vieressä kasvaa!"
Saan lopettaa kaiken tavallisen miettimisen, unohtaa sen, etten ole sananvalmis ja että minua aina huolestuttaa se, miten muiden kanssa oikein pitäisi olla. Olen tässä, ja kuulin juuri jotain viisasta, eikä todellakaan sanan ironisessa mielessä. Kirjoittaessani hetki häviää hiljalleen, nyt pitäisi vähitellen käydä nukkumaan.
Kun sen vain voisi oppia, että elämässä saattaisi pärjätä rentoutumallakin, ei vain yrittämällä kovasti ja nauttimalla sitten. Jos todella voisikin vain katsella maailmaa niinkuin Miyazaki-sensein elokuvaa ja ajatella: Ai, niinkö. Niinhän se on, ja puhua siitä muille.
Minä en osaa sanoa vain 'Miyazaki'. En osaa puhua 'Miyazakin elokuvista', enkä 'Jonesin kirjoistakaan' senpuoleen kun puhutaan Diana Wynne Jonesista. Käytän koko nimiä, en oikeastaan osaa sanoa miksi. Se on tapa, joka on vain tullut jostain eikä katoa. Kun todella kunnioitan jotain taiteilijaa, käytän useimmiten hänen koko nimeään. En halua muuttaa sitä kovaksi ja käytännölliseksi, pikaruoaksi, en, kun se on maailma tiivistettynä kansien väliin, DVD:lle, ääneen tai kuvaan... Ei vangittuna vaan kerrottuna. "Katso, tällaista minä näen." Ja miten totta se on, ja miten kauniissa asussa, olkoonkin se sitten sika tai liekki tai vanha mummo.
Porco Rosso oli hyvä elokuva, harvinaisen hyvä. Se ei ole viihdettä vaan taidetta, niin minä ajattelen. Kömpelön mukavaa taidetta, joka sanoo kaiken tarpeellisen.
 

Loppusanat: Simon, you fail. 11/09/2010
0 Comment(s)
 
Kun yleensä animet, joita mä pidän hyvinä, antaa sellaisen tunteen, että seison ilmassa molemmat jalat tukevalla pohjalla, tasapainossa, niin Gurren Lagann antaa sellaisen tunteen, että seison yhdellä varpaalla ja nauran niin paljon että kaadun maahan....
Alussa pidin koko ideaa aika tyypillisenä, vaikkakin kiinnostavana, ja jatkoin katsomista koska 'melkeen kaikki muut tietää sen ja puhuu siitä'. Vähitellen idea alkoi kumminkin kehittyä, ja voi hyvä ihme, jos Haruhi Suzumiya tappoi aivot hiljalleen, niin Gurren Lagann räjäytti ne palasiksi.
Jättimäisiä mechoja ja taistelutahtoa, tyypillistä eikö juu? Niin voisi olettaa, mutta on olemassa vain yksi anime, joka voi yrittäessään olla cool mennä niin paljon yli ettei mikään muu anime voisi niin tehdessään olla cool. Mutta Gurren Lagann ei välitä, vaan tekee mitä haluaa, ja on tosi cool.
Mä inhoan juonipaljastuksia, joten niitä ei tule, en aio kertoa, että hei, se on lohikäärmeenmuna minkä Eragon löysi. Sen vaan haluan tässä maassa maaten hohottaessani sanoa, että jos teille on viime aikoina kehittynyt turhia mietintöjä aivoihin, niin hei, onneks meillä on Gurren Lagann.
Ja Simon, oikeesti, kyllä sun olis jo tossa vaiheessa pitäny oppia pois vanhoista tavoistasi, ainakin tosta naamasta ja äänestä päätellen.
 





...Niitä, joita en häpeä, on kaksi.
"A?"
Kyllä. Kaksi.
(Se, joka äkkää Ookami-referenssin sietää harvinaisen hyvin surkeita tarinoita.)

Katoin tänään dokumentin Islamilaisesta keskiajan Espanjasta, ja se sai mut miettimään sitä, miten erilaiset, eri asioihin uskovat ihmiset ei vaan tule toimeen keskenään, useimmiten. Se on surullista, koska se, mihin mä uskon eniten, on maailman erilaiset värit, erilaisuus ja sen kunnioittaminen. (Vaikka mä olenkin kyllä kristitty, hyvin vapaamielinen sellanen.) Ja siitä syntyi Utopia-runo, ja kohta varmaan myös uus tarina Talmaista ja Kaelasta! Koska niiden maailma muistuttaa fantasialla kuorrutettua utopia-satujenkeskiaikaa. Ja musta tuntuu, että Talmai on mun elämän mies, aseksuaali ja sulonen. Nyt tarvii enää hoidella Kaela rakastumaan johonki muuhun ja taikoa prinssi tänne maailmaan, ja mulla on edessä Happy End!
...Vitsi, vitsi. Ne vaan sattuu olemaan kivoja hahmoja kivassa, käyttö- ja muuntelukelpoisessa maalimassa, mihin voi tunkea kaikkia stereotyyppejä niinku tehosekottimeen ja lisätä filosofista pohdintaa sen mukaan millasella tuulella on...! Utopia!!
Mitenniin nyt on liian myöhä päivittää? Tää tekstihän on täysin järjel.. (9-9)⇡ ...listä...~✭
Hyvää yötä, oyasumi, guten nacht, et cetera et cetera.