Se tapahtui taas.

   Ensin Talmai, ja sitten Oved. Kirjoittaessani mä sokaistun ja näen asiat täysin hahmon silmin, ja myöhemmin, objektiivisesti lukiessani huomaan miten kakaramaisia, epäystävällisiä tai typeriä he itse asiassa ovat. Enkä osaa sanoa, onko se hyvä asia.
   Itse asiassa Oved oli vahvempi kuin uskoi, ja nyrisi vähän turhista, mikä ei ollut kovin viisasta orjalle. Mutta sillä ei ole paljon tahdonvoimaa, eikä se oikeasti ole ylpeä ja itsepäinen, joten sen mieltä voi satuttaa helposti, minkä takia siitä tuli mykkä. Tässä nyt ei ole mitään uutta oikeastaan, ainoastaan homman sävy. Alunperin mä tiesin kaikki nämä, mutta näin Ovedin säälittävänä, liian raskaaseen työhön pakotettuna lapsena. (No ei nyt ihan niin vahvasti, kyllä se kakaramaisuus paistoi aina läpi.) 
   Ilmaisussa kumminkin oli vähän ongelmia, enkä oikeastaan keksinyt mitään kovin kamalaa työtä pojalle. Olihan toi rankkaa, ja ruoanpuute varsinkin, mutta se on sellaista mistä selvitään. Vaihtoehtona olis ollut kaivosorjuus, ja sinne se olis yksinkertaisesti kuollut. Ja teeppäs sitten siitä kasvutarinaa.
   Talmai taas vaikutti paljon kiltimmältä ja viattomammalta sillon kun kirjotin tarinaa, ja myöhemmin huomasin miten koppava se oli ennen kun tapasi Kaelan. Hahmon sokaisemana jälleen kerran: Raccoonwolf. *kärsivä sankari -pose* Mutta Talmai on silti aikusempi kun Oved. Se on sentään aina ollu kapinallinen<3 Eikä vetäydy kuoreensa ihan niin pahasti. Talmai luuli tietävänsä mitä halusi, Oved puolestaan luuli tietävänsä kohtalonsa. Mut erehtyi, menetti kaiken ihan vaan randomisti, kärsi paljon ja kehitti puhumisen pelkonsa. Nyt se on kevyt ja hauras ja confused, ja tulee hyökkäämään kuin villieläin kaikkien auttajien kimppuun, olemattomalla vihallaan.<3 Ja on menettänyt kykynsä uskoa yksinkertaisesti mihinkää. Talmai on tummempi, maanläheisempi, ja myös lämpimämpi, ja mököttää helpommin, mutta kestää todellisuudessa enemmän. Mieleltään on sulkeutuneempi kun pikkunen orja, ja pystyis olemaan pitkäänkin puhumatta, ihan vaan randomisti, kun taas Oved oikeastaan haluais puhua, ja janoaa opetusta, mutta on lukkiutunut pelkoon.
Perhana mä rakastan mun hahmoja liikaa.

En paljasta mitään tai mitään Orjista. Ehkä mun pitäis kirjottaa sitä seuraavaa osaa...?