Huomasin tänään kiinnostavan asian mun tarinatyyppifetissistä. Mä tykkään laittaa mun hahmot nolostumaan ja kärsimään, vai mitä? No, totesin äsken, että kaikissa mun tarinoissa, paitsi Vesseri Huijarissa, Edward Kuittisen kitarassa ja Metallisydämessä, päähenkilö itkee jossain vaiheessa. Ja Metallisydämessä se ei voi, koska on robotti.
...Kyllä. Vihaan itkukohtauksia yli kaiken, kuten tästä voi huomata.
Ja koska päivitän taas koko ajan (ja kohta lisää, Orjan uudella osalla), niin muistakaa kattoa kaks aiempaa viimeaikaista.