Nonneh, tällä kertaa jopa päivitystä saman kuun sisällä uudestaan. ^^;
Kuten kaikki varmaan huomaa, headeri-kuva on muuttunut. Lisäks galleriassa on mun taide-photoshootti Näristä. Videoissa on photoshootin video.
Viime aikoina oon kuunnellut Akeboshia ja Rubikia, molemmat aivan ihania.

Joo, taas kuukausi siitä kun laitoin tänne jotain XD Enkä sitten ilmeisesti laittanut tänne mitään kun Näri lopulta suvaitsi saapua. Nyt etusivulla on uus kysely joka ei liity BJD:ihin, linkkejä on päivitelty ja kuvissa on kuvia Näristä. ^^ Kohta tulee myös uus tarina Sonanasta ja Pinestä.
Ja tässäkin yksi:

Excuse my inactivity. Aivoni ovat BJD. ^^;
Toisin sanoen jos kysyt mitä mä oon tehnyt, niin taisipa tuo edellinen kuukausi mennä nukkesivuja selaillessa. Ihan totta. Välillä tuli kyllä runollinen fiilis kun luin Maameren tarinoita, mutta ne on liian hyviä inspiroidakseen kirjoittamaan.
No, kumminkin, mun pikkuinen tulee toivottavasti huomenna! <3 Se on tullissa... -.-; Viikonloput on BJD-tilaajan pahin vihollinen, se paketti tuli lauantaina tulliin.
Sitten Kirjoitukset-->Runoissa on pari uutta juttua, joiden hyvyysasteesta en nyt sano mitään, mutta angstisuus on korkealla. Tai maailman miettiminen, tai joku. Pitäis yrittää kirjoittaa jotain noista söpöys-utopia-tarinoista niin saisin ehkä jotain aikaseksi. Osmankäämi ja Orjat on liian angsteja että saisin niistä mitään irti...

Saatte odottaa kuvaspämmiä nukesta lähipäivinä, ja tulette hukkumaan siihen jos seuraatte sitä...

Oho. Kuukausi vaihtui. Eilen tiesin kyllä että olj kolmaskymmenes päivä, mutta silti jotenkin jänskästi en älynnyt kuukauden vaihtuneen ennen kun joku sanoi tänään että on toukokuu... XD
Ja toukokuusta puheen ollen... Mä saan tässä kuussa mun BJD:n! (^w^)//<3!!! Tänne en ole kirjoittanukkaan siitä, mutta maaliskuussa innostuin ihan älyttömästi noista pallonivel-hartsinukeista, jotka on ihania ja uskomattoman kalliita... Ja joo, olen liian nopea, mutta 10.4. sitten tilasin semmosen. Ihanan.<3

Tuo on siis se malli, millaisen tilasin, mutta itse asiassa sillä tulee olemaan eriväriset hiukset ja silmät, ja naamakin tulee paljaana eli sen maalaan itse. ^^
Yksi asia BJD-harrastuksessa on hahmon luominen nukelle (vaikkei sitä kaikki tee), ja mullakin on jo suurin osa ihanani hahmosta suunniteltuna. Se voi muuttua kunhan saan nuken käsiini, mutta:
Nimi on Näri ja ikä jotain 14-15v. Rakastaa japanilaista pop-muotia ja on kehitellyt sen pohjalta oman tyylinsä, johon kuuluu söpöjä, kirkkaita värejä ja androgyynisyyttä. Vapaa-ajallaan joskus kirjoittaa tarinoita ja runoja, ja piirtää niihin jonkinlaisia kuvituksia, mutta useimmiten on netin keskustelupalstoilla puhumassa sukupuolen merkityksestä, politiikasta, taiteesta ja mangasta. Ja harrastaa BJDitä. XD (oh god, mun aivot tosissaan toimii parhaiten kirjoittaessa, ja nyt alan keksiä uusia luonteenpiirteitä...)
Niin, ja paras aina viimeiseksi, tyttö ei puhu juuri lainkaan, koska vihaa ääntään, joka on kaunis ja naisellinen. :D Puhetaidoissa ei siis ole mitään vikaa, ja vastaa jos opettaja esimerkiksi kysyy jotain, muttei sano mitään jos ei ole ihan pakko. Tämän takia on aika yksinäinen, tai no, vailla kavereita, vaikkei siitä paljon välitäkään. (...Kunnes jostain putkahtavat Anina ja Un, mutta ei siitä enempää tässä >:D) 
   Tosissaan, tuosta piti tulla lyhyt kuvaus hahmosta peruspiirteittäin. Ja itse asiassa se on sitä. Mitä olenkaan mennyt luomaan...!
Hm. Lisäksi yritys löytää sivulle lisää lukijoita on kova, mutta enpä oikein tiedä mistä noita saisi. Google Analyticsin mukaan täällä on tässä kuussa ollut 57 kävijää, joiden keskimääräinen sivullaoloaika oli 2 minuuttia ja 30 sekuntia... -.-''' Tosissaan, jos tunnet olevasi henkilö, joka on lukenut edes jonkun mun tarinoista, tai katsonut kuvia, olisit tosi kiva jos kirjoittaisit vieraskirjaan tai jotain.<3
Vielä BJD:istä. Jos harrastat niitä, niin hej, mä olen Hartsilapsissakin Raccoonwolf. Kuvia tulee sitten kun saan närisijäni <3 Jos taas et tiedä mitään BJD:istä, mene osoitteeseen www.hartsilapset.fi, siellä on hyvää perusinfoa nukeista, ja jos tekee käyttäjän, niin näkee myös ihania kuvia. ^^ Ja jos haluaa vaan heti nähdä kuvia nukeista, niin esim. mun lempifirma on Souldoll. Sieltä vaan selaamaan. Siellä on monipuolisia nukkeja, perus-ultrakauniita ja sitten erikoisempia. Tosissaan mun tilaama yksilö on Soul-kid Lily.C, ja toivelistalla ykkösenä on Soul-double Star*. Muita mukavaisia firmoja on mm. Luts, Iple House ja Dollzone.

No, Raccoonwolf log-outtaa ja yrittää joskus lopulta saada Orjien 4-osan kirjoitettua. Tein loppujen lopuksi niin kun teki mieli, enkä niin kun arvelin olevan uskottavampaa, ja seuraava osa tulee olemaan ainakin kielellisesti selkeämpi kuin aiemmat, jos ei missään mielessä fiksu. ^^

Se tapahtui taas.

   Ensin Talmai, ja sitten Oved. Kirjoittaessani mä sokaistun ja näen asiat täysin hahmon silmin, ja myöhemmin, objektiivisesti lukiessani huomaan miten kakaramaisia, epäystävällisiä tai typeriä he itse asiassa ovat. Enkä osaa sanoa, onko se hyvä asia.
   Itse asiassa Oved oli vahvempi kuin uskoi, ja nyrisi vähän turhista, mikä ei ollut kovin viisasta orjalle. Mutta sillä ei ole paljon tahdonvoimaa, eikä se oikeasti ole ylpeä ja itsepäinen, joten sen mieltä voi satuttaa helposti, minkä takia siitä tuli mykkä. Tässä nyt ei ole mitään uutta oikeastaan, ainoastaan homman sävy. Alunperin mä tiesin kaikki nämä, mutta näin Ovedin säälittävänä, liian raskaaseen työhön pakotettuna lapsena. (No ei nyt ihan niin vahvasti, kyllä se kakaramaisuus paistoi aina läpi.) 
   Ilmaisussa kumminkin oli vähän ongelmia, enkä oikeastaan keksinyt mitään kovin kamalaa työtä pojalle. Olihan toi rankkaa, ja ruoanpuute varsinkin, mutta se on sellaista mistä selvitään. Vaihtoehtona olis ollut kaivosorjuus, ja sinne se olis yksinkertaisesti kuollut. Ja teeppäs sitten siitä kasvutarinaa.
   Talmai taas vaikutti paljon kiltimmältä ja viattomammalta sillon kun kirjotin tarinaa, ja myöhemmin huomasin miten koppava se oli ennen kun tapasi Kaelan. Hahmon sokaisemana jälleen kerran: Raccoonwolf. *kärsivä sankari -pose* Mutta Talmai on silti aikusempi kun Oved. Se on sentään aina ollu kapinallinen<3 Eikä vetäydy kuoreensa ihan niin pahasti. Talmai luuli tietävänsä mitä halusi, Oved puolestaan luuli tietävänsä kohtalonsa. Mut erehtyi, menetti kaiken ihan vaan randomisti, kärsi paljon ja kehitti puhumisen pelkonsa. Nyt se on kevyt ja hauras ja confused, ja tulee hyökkäämään kuin villieläin kaikkien auttajien kimppuun, olemattomalla vihallaan.<3 Ja on menettänyt kykynsä uskoa yksinkertaisesti mihinkää. Talmai on tummempi, maanläheisempi, ja myös lämpimämpi, ja mököttää helpommin, mutta kestää todellisuudessa enemmän. Mieleltään on sulkeutuneempi kun pikkunen orja, ja pystyis olemaan pitkäänkin puhumatta, ihan vaan randomisti, kun taas Oved oikeastaan haluais puhua, ja janoaa opetusta, mutta on lukkiutunut pelkoon.
Perhana mä rakastan mun hahmoja liikaa.

En paljasta mitään tai mitään Orjista. Ehkä mun pitäis kirjottaa sitä seuraavaa osaa...?

Taas vaihteeksi, otsikolla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa.
   Katoin äsken Rosvoruhtinas-elokuvan. Se perustuu Cornelia Funken samannimiseen kirjaan, joka on aivan ihana ^^ Jos ette ole lukeneet Cornelia Funken kirjoja, menkää kirjastoon nyt. Se on hyvä.
(Tässä on spoilereita.)
Elokuva nyt oli mitä elokuvat on, toteutus oli aika huono. Aikuishahmot oli esitetty epäuskottavasti: heidän outoja kohtiaan oli ylikorostettu, ja keksitty lisää, että nyt varmasti olisi tarpeeksi hassua. ...Filmi oli varmaan suunnattu nuoremmille kuin seittemäntoista täyttäville... ^____^;; Mutta ei lapsia saa aliarvioida ja tehdä sen takia huonoja lastenleffoja. (Aikuishahmojen) puutteellisen näyttelemisen lisäksi leikkaus oli kömpelöä, ja esimerkiksi yhdessä kohdassa hahmo huomaa toisen hahmon ennen kuin näkee tämän. Lähinnä kylläkin hypyissä ja sellaisissa näkee, ettei budjetti ehkä ole ollut mahtava. Lisäksi patsaat ja muut propit näyttävät halvoilta. 
   Kaiken huippuna ja naurettavaksi tekijänä lapsiksi muuttuneilla aikuishahmoilla on yhä ääninäyttelijöinä aikuiset, mikä on Aivan. Uskomattoman. Tyhmää. (AUT.) Kirjassa ei sanottu mitään äänistä, vaan niiden oletettiin muuttuneen iän mukana. Ja kun se ääninäyttely on niin huonoa....!!
    Kumminkin suosittelen tätä elokuvaa. Se tekee iloiseksi. ^^ Tarinaa nimittäin ei ole tuhottu: se esitetään hyvin, kirjasta on valittu oikeat kohtaukset ja 

GODDAMNIT, EI NOIN SÖPÖJÄ POIKIA PITÄNY OLLA OLEMASSA!! XD Prosper ja Scipio on aivan älyttömän sööttejä, ja Bo:n ääni on ihana! (Mäkö muka suosin tummatukkaisia?)

No kumminkin, uskokaa tai älkää, tämä on elokuva jossa alkuperäistä TARINAA EI OLE TUHOTTU. Ja se on helkutin hyvin elokuvalta. Tekisi mieli antaa neljä tai viisi tähteä, vaikka vikoihin meinaakin hukkua.

Diana Wynne Jones on kuollut. Syöpään. 26.3.2011.
   Viime aikoina mä olen kirjoittanut paljon, mutta sinä päivänä en kirjoittanut. Se oli täyttä sattumaa, mutta mä en ajatellutkaan kirjoittamista sinä päivänä, ja tänään mä sain tietää asiasta.
   Viime viikolla mulle kommentoitiin, että mun tyyli muistuttaa Diana Wynne Jonesin tyyliä, ja mä olen siitä ylpeä.
   En oikein tiedä miten olla nyt. Itkin vähän lukiessani siitä foorumilta, mihin olin just aloittanut Diana Wynne Jones -threadin edellisessä kuussa. Sitten mä mietin aika pitkään ja otin uuden kynttilän, missä lukee nyt mustalla "DWJ -muistokynttilä". Koetin vähän lukea Magicians of Capronaa, mutta se oli kamalan ristiriitaista, kun tavallaan tunsin etten saiskaan nauttia siitä, enkä pystynyt keskittymään.
   Sitten luin pitkän haastattelun vuodelta 1992, enkä voinut olla yksinkertaisesti nauramatta. Se oli hauska ja siinä oli hyvää elämänviisautta. Ja kuulemma mun idolillakin on ollut se ongelma, että asiat tulee sanottua liian tiiviisti.
Kuten Liikkuvassa linnassa sanotaan:
But she was alive an hour ago! ... Because death is like that; people are alive until they die.

Huomasin tänään kiinnostavan asian mun tarinatyyppifetissistä. Mä tykkään laittaa mun hahmot nolostumaan ja kärsimään, vai mitä? No, totesin äsken, että kaikissa mun tarinoissa, paitsi Vesseri Huijarissa, Edward Kuittisen kitarassa ja Metallisydämessä, päähenkilö itkee jossain vaiheessa. Ja Metallisydämessä se ei voi, koska on robotti.
...Kyllä. Vihaan itkukohtauksia yli kaiken, kuten tästä voi huomata.
Ja koska päivitän taas koko ajan (ja kohta lisää, Orjan uudella osalla), niin muistakaa kattoa kaks aiempaa viimeaikaista.

Arra on kaunis kirja, jonka mä luin yhdessä illassa. En aikonut tehdä niin, en ollenkaan, ja koitin lopettaakin välillä ja siirtyä mangan ja animen tutulle maaperälle, mutta kirja kutsui vieressä, ja mä otin sen taas käteen.
   Arra on taru, satu, kertomus kivusta ja surusta; kasvukertomus, ja tietyssä mielessä stereotyyppinen sellainen, mutta syvä. Se on kasvutarina. Ja siinä on jotain, jonka olen tuntenut itsessäni pitkän aikaa, jotain, josta en ole kirjoittanut kunnolla. Jotain, jota en ole juuri ajatellutkaan.
   Arran hiljaisuus, tytön syksyllä rasahtavalla nimellä... Hiljaisuus, tunne, että sanat pakenevat, että puhuminen on mahdotonta. Hiljaisuus, joka saa kuuntelemaan tarkemmin kuin kukaan muu, joka hukuttaa ja antaa suuren lahjan, ymmärryksen. Tilan ajatuksille, etäisyyden joka puhdistaa. 
   Mä en ole hauras, en todellakaan. Mua ei ole kohdeltu huonosti, ja mä olen aina pystynyt puhumaan. Mulla on ollut perhe, joka rakastaa, ja aina joku kaveri. Mä en ole samanlainen kuin Arra, ainoastaan tunnen samoin, samoja asioita. Ymmärrän yhden asian hyvin suuresta kokonaisuudesta.
Mutta sekin tunne, se, että jotain katoaa, kun asiat ovat hyvin, kun joku välittää... Mulla ne oli sanat, hiljalleen ja vaivihkaa. Hetkeksi. On haaste sulattaa kuuleminen ja onni yhteen, ja mä jatkan vieläkin opettelemista.
   Mutta kumminkin, ehkä enemmän kuin mikään muu mun ennen lukema, Arra kuvaa tunteita, jotka hallitsivat mun maailmaa yläasteen aikana... Ja nyt, kun asiat ovat muuttuneet. Se on kasvutarina, erikoinen sellainen, ja näyttää asioita ...no, näyttää vain, kaunistelematta. 
Rehellisesti kaikessa hiljaisuudessaan.