Nyt jäi kyllä yks luukku välistä -__-'... Ei voi mitään.
Laitan tähän lainauksia kirjasta Halinen Little hug ja 449 muuta paikannimeä kolmannella kotimaisella. Siinä siis on jonkun itse englantiin kääntämiä suomalaisia paikannimiä.

Oulunkylä - The Village of Oulu
Kolmperä - Three Ass
Mankkaa - Cassette Playerr
Kalkku - Turk
Jyräänmäki - I Roll Too
Viinikkala - Wineffish
Illoinen - Happpy
Kastu - Get Wet
Hiukkavaara - A Bit Danger
Iso-Mäkäri - Big Mac
Vaaviala - Baby Area
Kaanaa - Chiickeen
Perunoja - Potatoes
Pikkuvaara - Mini Risk
Kierikkala - Rollfish
Mansikkala - Strawberfish
Ylenjoki - BBC's River

Add Comment
 
 

Jatkuu.


Next luku numerost ei tietoo

Aamulla, kun olimme syöneet aamiaista Tassian, Danin, Sanan ja Tashan kanssa, perheessä syntyi riita.

Add Comment
 
 

Ja sama tarina jatkuu vaan... Huomioi edelleen lohikäärmeiden kieli!

Add Comment
 
 

Samaa tarinaa vieläkin. Anteeksi. Minä pidän tästä tarinasta joten laitan sitä aina vaan, mutta oikeastaan minun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa se uudempi versio kuntoon. Anteeksi kun kidutan tällä. Ei ole pakko lukea.
(Laitan nyt kaksi lukua niin tulee nopeammin laitettua kaikki.)

AAAA!! Ne lohikäärmeiden puheet! Kuvitelkaa sitten että ne on hieroglyfifontilla, rakkaat... ^^;

Add Comment
 
 

Jatkoa eilen alkaneeseen tarinaan. Anteeksi kun tätä tulee niin paljon, ymmärrän hyvin jos ei jasais lukea tätä. Lue vaikka huumorin kannalta ja naura mulle jokaisesta virheestä. Mä en suutu, se on hiukka tollanen.

Add Comment
 
 

[2011: Joo, tota. Vanhaa kirjoitusta, hyvin vanhaa, mutta en älynny kertoa sitä tän postauksen alkuun tolloin muinaishistoriassa kun tän tänne laitoin.]

Menneisyys tuntematon.
Tulevaisuus epävarma.
Nykyhetki ankea.
Matkaan.

1. osa kertojana tyttö
1. luku

Anna maailma,
jossa elää
Mutta mitä jos on vain maailma, mutta ei omaa elämää? Entä, jos on vain elämä, mutta ei muistoja joista rakentaa unelmat? Mitä jos ei ole omaa itseä, jonka unelmat voisi toteuttaa?
Anna joku,
joka voin olla

Add Comment
 
 

Tarina pienille serkuille tulevaan joululahjakirjaan:

Olipa kerran susi.
   Se asui kaukana Japanissa, missä susia kutsutaan ookameiksi ja ihmiset syövät paljon valmisnuudeleita.
   Susi oli oikein kiltti, ja rakasti valmisnuudeleita. Eräs pieni tyttö nimeltään Chika antoi niitä sille.
Mutta eräänä päivänä Chika ei tullutkaan tuomaan sudelle nuudeleita.

Add Comment
 
 

Niin se joulukuukin alkaa, ja nyt kun minulla kerran on sivut, niin päätin panna pystyyn jonkinmoisen joulukalenterin. Ihmeitä ei tarvitse odottaa, en ole erikoisen taitava tässä, mutta yritän, huomatkaa, yritän, laittaa tänne joka päivä jotain.

Tänään latasin iPodiini Nightwishin musiikkia,
kuin viime vuonna.
Siitä hyökyivät
viime vuoden ajatukseni.
Synkät, surulliset, yksinäisen kauniit.
Aloin miettiä: "Mikä on muuttunut?"
Se kuva, joka minulle tulee mieleen Amaranthista.
Se, jossa seison kallionkielekkeellä,
tuulessa.
Tai itse asiassa osana tuulta.
Se ei ole enää samanlainen.
Nyt huomaan:
En ole enää yksin kuvassani.
Unelmakuvassa.
Nyt vierelläni seisoo ystäviä.


(Iloisempaa materiaalia seuraavissa luukuissa.)

Add Comment
 
Create a free website with Weebly