...Voisi olla mangan otsikko, jos minä sitä tekisin. Ainakin vaikuttaa siltä, että lempikirjoitusaiheeni viime aikoina on kirjoittaminen.

(Memebasea harrastan silloin tällöin.)
Viime aikoina en ole saanut mitään aikaiseksi, ja nyt luulen älynneeni ainakin osasyyn, miksi.
   Olen jo aika pitkään tiennyt, että silloin, kun nautin kirjoittamisesta eniten, lopputulos on huonoin. Viime aikoina olen ottanut vakavammin sen ajatuksen, että jotain pitäisi saada aikaiseksi äidinkielen kurssien ja tulevaisuuden miettimisen takia. Ja se on vähitellen uponnut vuosien varrella alitajuntaan, että ei saa pitää liian hauskaa kirjoittamisen kanssa.
   Mutta minä olen laiska, perhana. En viitsi tehdä asioita, joista en suoranaisesti nauti.
Ja loppujen lopuksi, kuka viitsii lukea jotain mistä edes kirjoittaja itse ei pidä?
   Syy sille, miksi jutuista joiden kanssa minulla oli hauskaa tuli huonoja silloin kun sen huomasin, oli se, millaisia aiheita olin valinnut. Minulla on taipumus innostua liikaa kirjoittaessani muodonmuutoksista, kivusta, noloudesta ja "todellisten tunteiden myöntämisestä". Ne ovat lemppareitani huonojen aiheiden seassa, ja voisin lukea ja kirjoittaa niistä vuoria, mutta huonoja ne ovat siitä huolimatta.
   Tästä lähin ajattelin pitää hauskaa eri tyylillä, vähän niin kuin Tähden ensimmäisessä osassa onnistuin jo tekemään ja sitten heti unohtamaan sen. Lisäämällä viittauksia, rakentamalla ihania ristiriitoja, piilottamalla sekaan asioita joita rakastan ja tekemällä mitä huvittaa.
Mitä spontaanimmin keksin tarinaa, sitä mukavampaa se on, koska en itsekään tiedä, mitä on seuraavan kulman takana.
   Virheet ja epäloogisuudet voi korjata myöhemmin. Nyt kokeilen tätä kirjoittamistapaa. Se voisi sopia minulle - ainakin Tähti on se tarina, mistä olen saanut eniten positiivista palautetta. Mutta jos se ei toimi, niin keksin sitten jotain muuta. Ei se elämä lukion jälkeen lopu, vaikka siltä tuntuukin. (Ja vielä tätäkin jatkuu vuoden pari.)