Galleriasta löytyy. Mulla oli vähän kivaa...

[uskonnollista jorinaa, varokaa ateistit. Lopussa on jotain epäuskonnollista, kelatkaa sinne jos ette kestä, mutta tää on melko selväjärkistä uskonnolliseksi vaikka itse sanonkin, joten saa silti lukea. (Mä ja mun selitykset... :D)]Isä nalkuttaa taas siitä, että jumalanpalveluksissa ei sais esittää näiden 'Israelin ystävien' näkemyksiä, että Israelin muka pitäs voittaa sodassa ja kaikessa, koska se on 'pyhä maa'. Ja oikeassahan se on, on se tyhmää, mutta äidistä varmaan tuntu nololta kun se (siis isä) marssi ulos kirkosta kesken esirukouksen, kun ne rupes ilmeisesti rukoilemaan jotain 'pyhän maan' puolesta. Mun mielestä kaikki maa on tavallaan pyhää, koska Jumala on sen luonu, mutta sitten taas ei mikään erityisesti. Joka tapauksessa, mä en älyy, miks jonkun mielestä Israelilaisilla on oikeus lahdata muita, kun vaikka oletettaskin, että se maa on pyhää, niin ei ne tyypit ainakaan oo pyhiä, jotka tappaa toisia. Ei sillä, että se olis välttämättä niiden vika, enhän mä niiden sodista tiedä, ja muut osapuolet on ihan yhtä pahoja kun nekin, mutta ei ne sen parempia oo kun muutkaan. Sitä paitsi ne ei edes oo kristittyjä (ei sillä et se tekis niistä huonoja ihmisiä; samaan jumalaanhän tässä uskotaan).
   Anyway, näitä outoja yhden totuuden kannattajia on kaikkialla, ja mä en ymmärrä niitä yhtään. En mä tiedä, onko oikein vai väärin, että homoja vihitään kirkossa, kun eihän sitä kukaan voi tosta vaan kilauttaa Jumalalle ja kysästä että hei, mites tehdään? Ja vaikka voisikin, niin ei ne hävinneet siitä hiljenis. Mutta kun ei ihmiset voi ymmärtää totuutta.  Mulla ei oo aavistustakaan, pitäskö mun olla joku himputin 'hyvä vaimo' jollekin miehelle, kun raamatussa sanotaan. Mutta for now, kun mä elän enkä tiedä totuutta, mä teen asiat niin kun musta tuntuu oikeelta, ja jos kuoleman jälkeen saan tietää, että mä en olis saanu hankkia ammattia koska mä oon nainen, niin.. 
...Vallankumous Jumalaa vastaan? Oisko siinä ideaa?
(*kädet ristissä* Anteeks, rakas hyvä Jumala.. Mä olen paha ihminen...)


[tajusin vasta nyt: täällä käy oikeesti porukkaa.]
P.S., hei! Mä tiedän että te ootte siellä! Teitä on täällä käyny jonain pävänä sataviiskyt!!! Joten pliis, näyttäkää elonmerkkejä ja kommentoikaa! Täällä on vieraskirja, menkää ihmeessä antamaan sille yksinäiselle kommentille seuraa, mä en välitä, jos te haukutte mun tekstit maanrakoon, kuhan vaan näytätte että ootte siellä! Jos ujostuttaa, niin voitte laittaa mulle sähköpostia niin ettei kukaan muu saa koskaan tietää.
Moido!

Kotona ollaan!
...Nyt väsyttää. Tultiin eilen illalla kahelta kotiin kun ajettiin suoraan tänne Helsinkivantaan lentokentältä, ja sitten mä en saanu unta ennen neljää. Elikkäs nyt on vähä nuutunut olo.
   Englannissa oli kivaa. Me oltiin eka yö Manchesterissa minne tultiin lentokoneella, ja siellä oli parisängyt ja mä jouduin nukkumaan rakkaan siskoseni vieressä, ja se halus välttämättä ottaa sen yhen ison peiton mitä siinä sängyssä oli pois patjan alta ja sit varpaille tuli kylmä. Siellä oli iso aamiainen missä oli pekonia ja kananmunaa ja aika pahan makusta tomaattia ja kaikkee muuta kivaa, ja tietty teetä.
   Sitten me mentiin junalla Yorkkiin, ja se oli kiva matka. Siinä näki vähän porukoiden asumistyyppiä siellä ja maisemat oli tosi nättejä. Me nähtiin kanava siellä matkan varrella ja isä oli ihan onnessaan ja olis halunnu suunnilleen hypätä junan ikkunasta ulos, vuokrata kanavaveneen ja lähtee menemään.
   Se oli kyllä ihan ihme juttu se niiden asuminen. Ne kaikki - ja mä tarkotan kaikkia - asu punasissa tiilitaloissa, joissa oli tosi pienet räystäät, mikä sai ne näyttään tosi laatikkomaisilta. Sit niitä oli vielä samanmallisia viiskytä rivissä, ja sen rivin vieressä toinen mokoma pikkasen erimallisia punasia tiilitaloja. Se oli ihan uskomatonta. Siellä Manchesterissa mennessä niitä punasten tiilitalojen rivejä oli siinä viiden kilometrin suurunen alue, ja ne kaikki näytti pikkasen ränsistyneiltä. Sit niissä oli sellaset pienet, punasella tiiliaidalla ympäröidyt laatikkotakapihat, jotka sai melkein mut uskomaan kaikkiin pikkupoikien seikkailutarinoihin mitä oon kuullu. Vähänkö olis ihana kiivetä niille tiiliaidoille ja lähteä kävelemään niitä pitkin ja katella ihmisten ikkunoista sisään ja tutkia kaikkien takapihoja.
   Sitten siellä Yorkissa, meidän hotelli oli  sellanen tosi vanha talo narisevilla lattioilla. Äidin ja isän huone oli tosi pieni, just ja just mahtu se parisänky sinne, ja sit siin oli kirjotuspöytä ja telkkari.
Mun ja siskosen huone oli onneks isompi, ja siinä oli kaks sänkyä. Ei kylläkään kylpyammetta niinkun äidillä ja isällä, mut en mä olis muutenkaa jaksanu käydä kylvyssä.
   Me käytettiin melkein koko aika siellä kaupungilla kiertelemiseen. Siellä oli paljon hienoja kauppoja, mutta me ei käyty kovin monessa. Mulle ostettiin sieltä uudet nappikuulokkeet iPhoneen, ne on sellaset hienot siniset. Kirjoja tuli ostettua ihan kauheesti, ootas, niitä tais tulla neljä plus neljä mangaa plus kolme mangaa lentokentältä suomesta plus jonku lehden Green Day-numero. Sit mä sain sellaset hienot housut.
   Lisäks me käytiin kattomassa joku yhenmiehennäytelmä jostain koomikosta, mut se oli vähän tylsää kun en saanu vitseistä selvää. Ja kaks konserttia oli, yks urkukonsertti kun äitini kanttori halus mennä (ne urut oli kyllä hienot), ja yks klassisen musiikin konsertti, missä opiskelijat soitti. Se yks puhallinsoittaja puhku ihan punasena. Sellistit oli cooleja. Rautatiemuseokin oli cooli. Siellä oli kauheesti kaikkia vanhoja junia, ja sit siellä oli sellanen japanilainen tosinopeejuna, mutta ei se oikein ollu kiinnostava kun se ei liikkunu. Mä sain sieltä hienon Flying Scotsman -kirjanmerkin. Mä olisin halunnu kanssa sellasen paidan mut isä ei antanu ostaa.
   Siellä oli hieno mangakauppa, se oli sellanen missä myytiin kaikenlaisia sarjakuvia, ja sit siellä oli pari kolme kirjahyllyllistä mangaa. Mä sain Tegami Bachin ekan osan, Juushin Enbun ekan osan ja Kimi ni Todoken kolmososan, plus yhen mitä en kerro, koska se on ylläri Pikku-Inulle - kerron ainoastaan että Pikku-Inun olis parempi arvostaa sitä, koska mä olin vähällä ottaa sen itelleni kun se oli niin hieno.
Yorkissa oli paljon vanhoja taloja siellä vanhassakaupungissa, ja ne oli tosi hienoja. Ei tosin päästy oikein kosketuksiin arkienkkulaisuuden kanssa kun se oli sellanen turistikohde. Me käytiin koko paikan vanhimmassa talossa Goodramgate-nimisellä kadulla, ja siinä oli vinot lattiat ja kiinalainen ravintola. Se ruoka oli tyypillistä sellasta mitä ulkomaalaisille syötetään kiinalaisena. Oli siellä kanssa sellasta hienoa juttua mitä me ei älytty ottaa, mut meidän viereen tulleet kiinalaiset älys; sellasta hienoo missä on kattila jonne ite viskataan lihaa ja muuta ja keitetään ja sit otetaan sieltä ja syödään. Se oli tosi hyvän näköstä, mutta äiti ja isä ei olis kumminkaan osannu hoidella sitä kun siinä tarvittiin puikkoja. Nyt meni kyllä taas vähän randomiks.
Yorkissa oli kivaa. Nyt mä alan kirjoittaa vähän enemmän tänne, kun sain koneen takas, niin että tekin saatte lukemista. Tänksjuu ja baibai.