Tässä on mun vuoden 2008 runolliset tuotokset. Ite asiassa ne ei ole ollenkaan niin pahoja kuin saman vuoden tarinat.
Muisto
Julkaistu: 23.6.-08
Kuusi vuotta, muistatko Kuusi vuotta olimme me. Nyt olet sinä Ja minä olen. Olet puhunut minusta pahaa, luulen enkä osaa olla vihainen. Sinulla oli syy, olen varma. En vain itse tiedä sitä. Sinä vain menit istumaan toiseen pöytään Ja se oli ohi.
(jatko-osa syksyllä -09)
Vielä
Julkaistu: 21.7.-08
Vielä kolme vuotta sitten uskoin, että kuudesluokkalaiset ovat "isoja". Että kutosella kaikki on paremmin. Olen viisas, rohkeampi. No joo, tulin minä fiksummaksi... Oli kai kivaa. Mutta seiskalla olin taas kakara. No ysillä minä olen fiksu. Ysillä olen rohkeampi. Varmasti. Enkä koskaan lakkaa uskomasta, että kahden vuoden päästä olen aikuinen.
Ajattelu
Julkaistu: 2.8.-08
Pyöräilin harmaan taivaan alla.
Korkealla yläpuolella satelliitit lähettivät sähköpostiani eteenpäin
ja ajatukseni kuulostivat tyhmiltä kirjoitettuina.
Haukka
Julkaistu: 7.9.-08
Ilma siiven alla, lennän kauas pois. Eihän juoksemalla pitkään päästä vois. Haukan siivet, aistit, sydän ihmisen. Ehkä minut tunsit, kun kuljin lentäen.
Pois mun piti päästä, juosta yritin. Ilman suuren säästä linnun tunnistin. Haukka tuli luokse minun, ihmisen. Älä enää juokse, kulje lentäen.
Silloin viimein päätin: huolet ihmisen ovat liian suuret, vaan eivät lintujen. Haukan hahmoon vaihdoin, nousin ylöspäin. Ilon villin tunsin kauaksi kun näin.
Vaik on siivet, aistit haukan, lentäen kulkemaan ei tullut sydän ihmisen.
Idiootit
Julkaistu: 7.9.-08
Mä pyöräilen kouluun, en mene autolla. Ehkä säästän vähän maapalloa. Ehkä auttaa, jos sammutan turhat valot, tai sitten ei. No auttaa se ainakin vähän.
Ehkä me ollaan idiootteja, kun vielä jaksetaan uskoa, että pullot palauttamalla me pelastetaan maailma. Mitä jos oltais idiootteja? Idiootit enää jaksaa toivoa. Idiooteilla on toivoa. Ja nyt me ei kyllä luovuteta. Ei vitsi, me ei luovuteta.
Mä lajittelen roskat vien osan kompostiin. Niistä tulee multaa meidän omenapuille. Osa vain heitetään pois, ja ne saastuttaa luontoa. Harmi, mutten jaksa vaivautua.
Ehkä me ollaan idiootteja, kun vielä jaksetaan uskoa, että roskat lajittelemalla me pelastetaan maailma. Mitä jos oltais idiootteja? Idiootit enää jaksaa toivoa. Idiooteilla on toivoa. Ja nyt me ei kyllä luovuteta. Ei vitsi, me ei luovuteta.
Me kaadetaan tiskivesi metsään, ei järveen. Ettei se rehevöityisi. Mutta hiuksista huuhdotaan shampoo sinne. Ei jaksa erikseen huuhtoa. Ei jaksa.
Ehkä me ollaan idiootteja, kun vielä jaksetaan uskoa, että telkkari sammuttamalla me pelastetaan maailma. Mitä jos oltais idiootteja? Idiootit enää jaksaa toivoa. Idiooteilla on toivoa. Ja nyt me ei kyllä luovuteta. Ei vitsi, me ei luovuteta.
The Pictures I Can't Draw
Julkaistu: 27.11.-08
Please draw my dream on paper, the dream of a beautiful world. I lack the skill of drawing, but I love the colors of nature.
I can see the pictures, I can feel them in my eyes. But I lack the skill to draw them. My head is full of pictures I can't draw.
So please draw them on paper, my unmade images of the world. They will never be perfect, not like if I could draw them. But it's okay becouse the original ones will allways be in my heart. And if you look closely, then maybe you will see them. Someday...
Silmistäni heijastuu aallonkuva vaikka on talvi.
Julkaistu: 27.11.-08
Minä haluan, että tänä talvena tulee paljon lunta. Voin taas mennä laskettelemaan ja joudun pukeutumaan lämpimästi, ettei kylmyys pure. Haluan taas valittaa: "Nyt on liian kylmää mennä kouluun!" Haluan juoda kuumaa kaakaota pitkän hiihtoretken jälkeen, kietoutua peittoon ja lukea jotain lempikirjoistani. Ja sitten tulisi taas kesä, niin kuuma että on pakko mennä uimaan hikoaisin koko ajan, aurinko paistaisi ja ruskettuisin. Mentäisiin taas istumaan laiturille koko porukka, ja syötäisiin jätskiä. Matkustettaisiin taas kaukomaille, vaikka Madeiralle taas, tai jonnekin aivan uuteen paikkaan, kuten Japaniin. Onko se mahdotonta? Nytkin istun tietokoneella, kulutan sähköä koko ajan. Joka hetki pilaan mahdollisuuksia unelmani toteutumiseen. Olen totta vie tyhmä, niin kuin kaikki muutkin kai. Mutta ehkä jonain päivänä taas, joskus, voin seisoa kesäisessä sateessa, ja vain nauraa, ihan sen takia, että kaikki on hyvin.
Haiku
Julkaistu: 3.12.-08
Elämäni on yksi potenssiin viisi. Ja silti jatkan.
Kiltti tyttö
Julkaistu: 3.12.-08
Tänään luin monta kaunista tekstiä. Runoiksi niitä taidettiin kutsua, vaikka riimejä ei ollut.
Se oli kyllä ihan oikeutettu nimitys. Ne olivat kauniita. Kirkkaita. Puhtaita ja viileitä.
Toisin kuin minun viritykseni. Aina vain se on sarkasmia. Nytkin.
Miksei siitä tule puhdasta? Puhdasta, kirkasta ja jäätävää. Kuin alppipuron vesi, kuin viimevuoden unelmani.
Olenko todella liian kiltti? Vai olenko vain salaviekas, kiltin tytön vaatteissa? Mutta mitä sydämessä?
Olen ollut mallioppilas. Tavallaan. Hyvät numerot ainakin, vaikken tehnytkään matikan läksyjä.
Minä en koskaan kiivennyt ulos ikkunasta kesisleirillä. Kävin nukkumaan aikaisin. Ja aamulla sain kuulla muiden seikkailleen.
Olinko todella liian kiltti mennäkseni? Vai enkö vain saanut mahdollisuutta mennä? Miksei kukaan pyytänyt minua mukaan?
Olisin lähtenyt, jos muut olisivat kertoneet minulle.
Kiitos, Jumala, on muitakin outoja kuin minä
Julkaistu: 3.12.-08
Mulla oli kaksi parasta ystävää. Molempien nimet alkoivat J:llä. Meillä oli yhdessä kerho kellarissa. Sinne mentiin joka päivä koulun jälkeen.
Me kuunneltiin smurffeja surkealla mankalla, kun ei muitakaan levyjä ollut. Ei sillä ollut väliä, mitä kuunneltiin.
Me vaan lojuttiin, minä luin ehkä kirjaa. Meillä oli kerho ja se riitti. Miksi olisi vielä pitänyt tehdä jotain?
Ei me koskaan puhuttu mistään. Ei oikeasti. Ehkä siksi se loppuikin. Mitä me tiedettiin toisistamme?
Minä tiesin, että jos olisin puhunut todellisista ajatuksistani, he olisivat pitäneet minua outona. Minä olin hiljaa. Eikä me leikitä enää inkkareitä yhdessä nykyään.
Viime kesänä tapasin ihmeelliseltä tuntuvan ihmisen. Muistan vielä, mitä ensin ajattelin: "Onko noi niitä ulkomaalaisia? Mitä ne tollasissa vaatteissa tulee telttaleirille?" Mutta heillä oli fleece-takit. Miksi minä ajattelin niin? Eikä ne mitään ulkomaalaisia ollu.
Luulenpa, että tiesin sen heti kun vähän aloimme puhua mangasta: Tämä neljässä päivässä saatu ystävä kuuntelisi, jos sanoisin mitä todella ajattelen. Eikä pitäisi minua outona.
Ollaan tavattu vain muutaman kerran sen jälkeen. Parin päivän jaksoja. Ja silti me istuttiin katolla puhumassa, puhumassa oikeasti, kun muut pelasi kännykällä.
On ihmeellistä että on ihmisiä, joiden kanssa voi olla toisaalta nauruntäyteisempää kuin missään ennen, ja toisaalta voin ensimmäistä kertaa elämässäni puhua omista ajatuksistani. Oikeasti sanoa, mitä ajattelen maailmasta.
Ja hän on ensimmäinen uusi ystävä jonka olen saanut. Kaikki muut olen tuntenut päiväkodista saakka.
Taivaalle kiitos omituisista ihmisistä. Koska jos näitä 'oudoiksi' luokiteltuja ei olisi, niin en koskaan voisi puhua kenellekään täysin rehellisesti.
