Ulkona satoi.
Aijuliina lojui selällään sängyllä ja kuunteli kuinka sade rummutti kattopeltiä. Kotona tätä ei kuullut, hän asui kuusikerroksisen kerrostalon neljännessä kerroksessa, jonne sateen ropina kuului lähinnä ikkunaan osuvien sadepisaroiden muodossa.

   Aijuliinasta tuntui, että vaikka sitä miten mainostettiin kirjoissa ja muualla rauhoittavana äänenä, hän tuskin koskaan tulisi tottumaan siihen. Tällanen stadilainen.
Hän oli käynyt keittiössä keittämässä nuudelia sen jälkeen kun Kiira oli käynyt ilmoittamassa, että ruokaa sai tehdä itse kaikesta mitä keittiössä oli. Aijuliinasta tuntui vieläkin oudolta mennä noin vain keittiöön kokkaamaan, mutta pakkohan hänen oli ollut jotain syödä. Syönnin jälkeen Aijuliina oli tullut taas huoneeseensa lukemaan mangaa.
   ...Äkkiä Aijuliinasta alkoi tuntua, että hän haluaisi kiivetä ikkunasta ulos.
Hän makoili paikallaan ja kypsytteli ajatusta. Miksei? Sateessa olisi varmaan ihan kiva kävellä ympäriinsä, ja vaihtovaatetta hänellä riitti. Ulkona ei ollut vielä pimeääkään, vähän vaan sateisen hämärää. Ja sumuista, hän huomasi kurkistaessaan ikkunasta. Sen parempi.
No, mikäs siinä. Aijuliinasta tuntui, että jos hän ei menisi, hän ei menisi minnekään muuallekaan, vaan jäisi aina vaan huoneeseensa kököttämään. Ehkä hänelle tulisi myös parempi olo raikkaasta ilmasta ja rauhallisuudesta, jota sumu toi mukanaan.
Sen pitempään asiaa miettimättä Aijuliina avasi ikkunan ja kiipesi havunoksien läpi pihalle. Oksat pudottivat hänen niskaansa aimo annoksen vettä ja neulasia.
   Ookamien metsäkeskus oli matala, tummanrusehtavista tiilistä rakennettu talo vihreällä peltikatolla. Sitä olisi voinut luulla aivan tavalliseksi, keskikokoiseksi omakotitaloksi ilman sen epätavallisen suurta parkkipaikkaa ja oven vieressä olevaa kylttiä 'Ookamit, metsäkeskus'.
Kun Aijuliina oli hetken aikaa seisoskellut ikkunan ulkopuolella, hän päätti kiertää katsomaan, mitä talon toisella puolella oli. Hänen ikkunansa oli reunimmainen sillä seinällä. Talon lyhyellä päätyseinällä oli yksi ikkuna, ilmeisesti Kiiran, sillä hänen huoneensa oli ollut käytävän perällä. Huoneessa ei ollut valoja, mutta Aijuliina meni sen ali lähes kontaten, varmuuden vuoksi.
   Talon toisella puolella ei ollut mitään muuta kuin metsää. Sumu oli haihtumassa, ja alkoi pimetäkin vähän, ja metsä näytti sangen kammottavalta, se oli vieläpä synkkää kuusimetsää. Aijuliina palasi vähin äänin takaisin parkkipaikalle.
Hänen ja Tapion huoneissa olivat valot päällä. Hän kurkisti varovasti ikkunasta, ja näki Kiiran, Kimin ja Tapion. Nämä olivat ilmeisesti kyllästyneet Kimin huoneeseen.
Tai kenties hekään eivät pitäneet näkymästä tummaan kuusimetsään.
   Aijuliina istui maahan selkä seinää vasten. Tällä tavoin hänen ulostulonsa alkuperäinen tarkoitus, sateessa seisoskeleminen, ei tullut toteutettua, mutta hän ei olisi tuntenut oloaan turvalliseksi keskellä parkkipaikkaa, kun pimeys alkoi hiljalleen hiipiä esiin puiden välistä. Aijuliina sulki silmänsä ja hengitti ilmaa. Se todella vaikutti puhtaammalta kuin Helsingissä, ja tuoksui kirpeälle. Kosteudelle, sateelle. Elämälle.
Kir-pe-ä al-ku
Maa-il-man kau-nein tuok-su
on sa-teen tuok-su.
Silloin tällöin Aijuliina kirjoitti haikuja. Hän oli katsonut Wikipediasta niiden tavulaskentaperiaatteen, ja siitä lähtien muutamia haikuja oli syntynyt, silloin, kun ei ollut muutakaan tekemistä kuin laskea tavuja päässään. Eivät ne kovin kauniilta kuulostaneet, eikä tuo äskeinenkään mikään puhtauden perikuva ollut: Sen siitä saa, kun valitsee sanansa tavumäärän perusteella. Aijuliina kuiskasi haikunsa hiljaa ääneen. Hänen sanomanaan se kuulosti teennäisemmältä kuin olikaan.
   Äkkiä jostain kuului susien ulvontaa. Aijuliinasta tuntui, että hän oli hyvin lähellä saada sydänkohtauksen, eikä hän ollut varmaan koskaa ennen liikkunut yhtä nopeasti kuin nyt kiivetessään ikkunasta sisään. Vasta lämäytettyään ikkunan kiinni hän sai ajatuksenpäästä kiinni. Eihän ne nyt tänne tule, hän huokaisi turhautuneena omaan pelkurimaisuuteensa.
   Mutta musta vähän tuntuu, että mä en tule menemään uudestaan yksin ulos ihan nyt lähiaikoina.