Tosissaan, tätä kirjoittaessa mun päässä naksahti jotenkin ja mä sekosin täysin. Siitä piti alunperin tulla masentuneen tyypin valitus siitä, miten epäreilu maailma on, mutta.. No, sanotaan nyt vaikka että eipäs tullutkaan.

Minulle maailma oli aina kiltti. Näytti kauniita asioita, hemmotteli, ei pyytänyt liikaa, toisin kuin muilta. Maailma ei koskaan ole jakanut lahjojaan tasan, ei koskaan - Ja minä olen saanut vähän enemmän kuin muut. Oppimiskyky, vanhempien varallisuus - asioita, joihin ei kukaan voi itse vaikuttaa, ja jotka määräävät niin paljon, koko tulevaisuuden.
   Minä olin onnellinen ja laiska, katsoin maailman värejä ja pidin niitä kauniina, sateellakin. Ihmiset olivat mitä olivat, niin kuin vain ihmiset ovat, omituisia, ja minulle se oli osa kauneutta vaikka muille se tuli iskuna kasvoille ja miekan viiltona. Ystäväni puhuivat vihastaan opettajia kohtaan, sanoen etteivät nämä oikeasti välittäneet, ja minusta se kuulosti kirjasta luetulta. Jotkut välittivät, jotkut eivät, ja todella, työtäänhän he vain olivat tekemässä enkä minä ymmärtänyt vihan aihetta.
   Minun vihani nousi siitä, miten inhoten ja pahasti muut puhuivat kaikesta, minkä minä hyväksyin osaksi elämää, palaksi kauniin rumaa jokapäiväisyyttä, asvaltin tuntua. Eivät ihmiset tarkoittaneet mitään pahaa, paitsi ehkä muutamat. Ei maailma tarkoittanut pahaa.
   Ja silti minä näin sen joka päivä, koko ajan, miten maailma painoi joitain alas päin, lannisti, eivätkä he nähneet sen kauneutta. Ja minä katsoin, minä maailman suosima, ja olisin mieluummin ollut yksi heistä kuin tämä paha ihminen, jota suru ei suostunut koskemaan ja joka näki kauneuden tylsyydessäkin. Eikä tämäkään suostunut lannistamaan minua, kuten ei mikään muukaan.
   Ja minä kuljin eteenpäin katsellen elämää. Viha nousi kun muut puhuivat vain rumuudesta ja pahuudesta vain lisäten sen määrää puheillaan ja saaden minut lähes itkemään. Ja sitten minulla menivät hermot, enkä jaksanut enää pyytää anteeksi sitä, että minusta maailma on kaunis.
EI SE PERHANAN KURAATTORI TARKOTA MITÄÄN PAHAA, ÄLKÄÄ SANOKO SILLE ETTÄ PAINUIS HELVETTIIN! PAINUKAA ITE!
Niin minun tekisi mieli huutaa, joten kirjoitan sen paperille ja huokaisen syvään, itken vähän, ja vihani menee taas taaemmaksi.
Sillä maailma on kaunis, katsokaa nyt.
Kun sataa vettä ja ulkona tuoksuu elämältä.
Ja vaikka minua suositaan tietyillä alueilla, niin joissain asioissa, kuten ihmisten kanssa olemisessa ja matematiikassa olen täysi tumpelo.
   Ja jos te vielä valitatte siitä että opet tunkeilee, niin minulla naksahtaa päässä, jolloin en todellakaan lupaa vastata seurauksista.
KUN NE PERHANA TARKOITTAA HYVÄÄ!!!