Aijuliina hätkähti hereille, kun joku soitti käytävällä radiosta täysillä Apulannan Faarao-biisiä. Ei mikään maailman ihanin herätys. Hän ponkaisi pystyyn ja koitti hengittää rauhallisesti ja saada pulssinsa rauhoittumaan. Ja peitti korvansa käsillään kunnes käytävästa kuului kolahdus ja Kimin kiukkuinen ääni, ja musiikki lakkasi.

   Aijuliina nousi ylös, puki päälleen ja katsoi ulos ovesta saadakseen selville, kuka oli huudattanut musiikkia, mutta syyllinen oli jo poistunut paikalta. Kello oli seitsemän, ja kahdeksalta alkaisi ensimmäinen tunti. Heräämisaika oli Aijuliinan mielestä epäinhimillinen, mutta siihen sai tottua täällä ollessa. Mutta tällaiseen herätykseen hän ei aikonut tottua, se oli selvä.
   Kimi, Saana ja Tapio olivat jo keittiössä, mistä ookamioppilaat saivat itsenäisesti ottaa aamupalaa. Kimi näytti vieläkin melko kiukkuiselta, Tapio nukkui istualtaan ja Saana söi hunajaleipää. Kiira oli vielä tähän aikaan aamusta kylpyhuoneessa meikkaamassa.
"Kenen mahtava idea se herätys oli?" Aijuliina kysyi. Hän oli epäillyt Tapiota, mutta oli ilmeisesti ollut väärässä ottaen huomioon että tämä ei ollut vieläkään herännyt.
"Ahdin", Kimi sanoi ärtyneesti. "Sais se kyllä älytä, ettei me olla missään riparilla, missä saa herättää porukat daadirlandirlandaalla."
"Eikä, nyt se alkaa soida taas päässä", Aijuliina huokaisi. "Meillä soitettiin 'Housut palaa' täysillä. Vähemmästäki tulee traumoja."
"Meillä oli All Star", Saana sanoi. "Ei se tosin herätyksenä ollu, mutta muuten koko ajan."
"Meillä oli jotain muumimusiikkia, ja porukka heilutteli päitä 'kakkaa lumella' tahtiin... Siinä nimittäin tuli aivot korvista ulos", Kiira, joka oli juuri tullut kylpyhuoneesta sotamaalaus naamassa, sanoi. "Mitä teillä oli, Tapsa?"
"Mitä mitä?" 'Tapsa' mumisi silmät puoliksi auki.
"Musaa riparilla."
"Mhnnnnn..."
"Haloo?"
"Mm."
"Tolta on kyllä taju kankaalla", Aijuliina huomautti. "Onko kellään suihkepulloa, se on hyvä herätysväline."
"Tuolla on!" Saana innostui ja otti vihreän, antiikkisen näköisen pullon keittiön kaapin päältä. "Ja pölykerroksesta päätellen on ollu siitä asti, kun Katan opettajat oli pieniä." Hän ojensi sen Aijuliinalle, jota hieman harmitti, että oli tullut ehdottaneeksi asiaa, mutta joka ei kehdannut enää vetäytyä leikistä pois. Hän valutti hanaa, kunnes vesi oli jääkylmää, ja otti sitten sitä suihkepullon täyteen. "Kuka haluu?"
Kukaan ei suostunut vapaaehtoiseksi. Aijuliina huokaisi, hiipi hiukan sivuun ja ruiskautti sitten kylmää vettä Tapion poskelle. Ensin se ei näyttänyt vaikuttavan mitään, joten hän suihkautti uudestaan, tähdäten tällä kertaa otsaan, mutta osuikin pojan silmäluomille.
"Uah!" Tapio hätkähti hereille ja vilkuili ympärilleen. Aijuliina heitti kiireesti suihkepullon Kimiä kohti, mutta tämä ei ehtinyt päättää ottaakko kiinni vai ei ottaa, ja pullo putosi lattialle. Onneksi se oli muovia, joten se ei vahingoittunut.
"Aajaa........." Tapio näytti murhaavalta. "Eka mut herätetään älyttömän nopeesti jollain hevillä ja sit ei ees anneta nukkua aamiaispöydässä!" Sitten hän purskahti nauruun ja pyyhki vedet pois naamaltaan. Muutkin nauroivat helpottuneina, ja suihkepullo unohtui nurkkaan, mistä sen joku seuraavan sukupolven Ookami sitten löysi ja ihmetteli, miten se sinne oli jäänyt.
   Ahti ei ollut samalla tavalla pelottava kuin Kata, mutta kyllä hän silti osasi laittaa Ookamioppilaat koville. Hän ei juurikaan opettanut taikuuden käyttöä, kuten Kata viime vuonna, vaan piti lähinnä liikunnantunteja, ja häntä selvästikin - jos ei nyt ihan ärsyttänyt, niin - häiritsi Kiiran välinpitämättömyys tunneilla ja Aijuliinan huono yleiskunto. Ahti ei ollut sellainen tiukkapipo kuin kihlattunsa Kata, mutta Aijuliinaa, joka oli jo päässyt tottumaan Kataan, tavallaan häiritsi se, ettei tämä sanonut suoraan mitään vaan koitti muuten vaan saada heidät paremmin mukaan. Aijuliina ei myöskään ollut kovin riemuissaan, kun hänet laitettiin aina karatessa Kiiran vastustajaksi, ja häntä ärsytti se, ettei Ahti koskaan laittanut tyttöjä poikien vastustajiksi. Kyllähän hän toki tiesi, että pojat olivat vahvempia, mutta hänen oli vaikea niellä sitä tosiasiaa ettei hänellä ollut mitään mahdollisuutta todella voittaa ketään poikaa juuri missään (kun koulussakaan hän ei ollut kovin hyvä), ellei sitten ollut kyse Japanin kulttuurin tuntemuksesta. Hän ei ollut koskaan ollut ollut oikein sinut sen kanssa, että pojat olivat tyttöjä parempia liikunnassa, mutta tytöt voittivat pojat vain lyhyen aikaa älykkyydessä joskus teini-iässä. Sen ajatteleminen sai hänet aina hieman masentuneeksi, vaikkei hän tuntenutkaan itseään missään määrin huonommaksi kuin suurinta osaa pojista. Miksi Jumala oli niin epäreilu luodessaan miehen ja naisen? Miksei hän voinut tehdä heistä tasavertaisia? Oho, taas ajatukset lähtivät harhailemaan.
   Heille oli tulossa myös toinen uusi opettaja, josta Ahti ei suostunut kertomaan nimen, ei edes sitä, milloin tämä Maria Taavitsainen itse asiassa saapuisi metsäkeskukseen. Ookamioppilaat ja sudet olivat melko varmoja, ettei Ahti tiennyt itsekään.
   Ai niin, liikuntatunnit. Eräänä sateisena päivänä kun ilma alkoi olla jo hieman viileää, Ahti katsoi, että ookamioppilaiden oli aika harjoitella taistelua yhteistyössä toistensa kanssa ilman susia. Hän päästi armollisesti Aijuliinankin mukaan, vaikka oli aiemmin laittanut tämän turhan usein hoitamaan susien hommia pantansa takia.
   "Noni. Tänään olis tarkotus harjoitella sitä, miten toimitaan silloin kun ei pysty näkemään toista, kuten yöllä tahi sillon kun käytetään näkymättömyyshommeleita. Tarkotus on, että pidetään paria kädestä kun muuten eksyisi ja taikuuden avulla ei voi pitää yhteyttä koska isot pahat otukset aistii taikuuden. Niin, siis että ne parit toimis, olis hyvä että toinen on vasenkätinen niin ettei kumpikaan joutus käyttämään heikompaa kättä. Onko ketkään vasenkätisiä?"
Tapio ja Saana viittasivat.
"Hyvä homma. Parit vois laittaa vaikka niin että Kiira tulee mun kanssa, Saana on Kimin kanssa ja sitte on Aaja ja Tapsukka."
Aijuliina jäykistyi. Miksi himputissa Ahti ei piitannut tyttö-poika-jaoista nyt? Yrittikö tämä tehdä tasaveroisia pareja vai mitä? Ja eikö ollut muutenkin ihan tyhmää pitää paria kädestä!? Eihän siinä pystyis tekemään mitään!
Ennen kuin Aijuliina ehti miettiä vastalauseita jotka eivät loukkaisi Tapiota tai valmistautua mihinkään, Ahti nappasi häntä vasemmasta ja Tapiota oikeasta kädestä kiinni ja taikoi heidän kätensä jotenkin kiinni toisiinsa niin, ettei niitä saanut irti sitten millään. Aijuliina punastui ja hänestä tuntui kuin hänen hiuksensakin olisivat nousseet pystyyn, vaikkei niin tietenkään oikeasti ollut. Tapion käsi oli hieman lämpimämpi kuin hänen, ja jonkin verran isompi, vaikka Aijuliinalla olikin melkoiset lapiokourat. Sillä välin kun Aijuliina ja Tapio kokeilivat, minkä tapaisen taian Ahti oli tehnyt, heidän kunnioitettu opettajansa kiinnitti yhteen myös Kimin ja Saanan kädet ja otti sitten itse Kiiraa kädestä. Taika oli omituinen, Aijuliina totesi. Vaikka hänen ja Tapion käsien välissä tai ympärillä ei ollut mitään, heidän kätensä pysyivät yhdessä kuin liimattuina sallien kuitenkin hieman kääntelyvaraa, niin että he saattoivat vaihtaa käsiensä asentoa. Aijuliina ei aivan ymmärtänyt, miten loitsu toimi, kun minkäänlaisia maagisia siteitä tai liimaa ei ollut käytetty. Ei sillä, että hän olisi kamalasti yrittänytkään ymmärtää, sillä hän tunsi olonsa niin noloksi ettei saanut oikein ajateltua kunnolla. Olisipa hänen parikseen tullut edes Kimi jos sen oli pakko olla poika, Kimi oli paljon asiallisempi kuin..! ...Tai hetkinen, Kimihän oli oikeakätinen. Pahus.
"No niin, mä käskin aiemmin susia piiloutumaan metsään. Teidän tehtävä on lähteä kävelemään mettään päin ja taistella niitä vastaan kun satutte törmäämään niihin. Tuhotkaa myös kaikki pahaotukset mitä näkyy matkalla, metsäkeskuksen ympäristö olis hyvä pitää puhtaana niistä." Ahti osoitti kullekin parille suunnan minne mennä ja lähti sitten Kiiran kanssa harppomaan metsään. Aijuliina huokaisi syvään. Miksi kaikki ookamiopettajat olivat näin sekoja? Mahtoikohan Ookameissa olla yhtäkään täysjärkistä ihmistä hommissa?
   "No, mennään sitten vissiin", Tapio sanoi ja lähti harppomaan eteenpäin sellaista vauhtia että Aijuliina joutui ottamaan kaksi askelta yhtä Tapionharppausta kohden. Oli Ahdin pakko ruveta temppuilemaan sen parien muodostamisen kanssa!
"Hidasta vähän!"
"Ai, nii joo." Tapiokin vaikutti vähän hermostuneelta, ja se vain pahensi Aijuliinan outoa oloa; hänestä tuntui kuin olisi ollut kahdenkymmenenviiden asteen helle, vaikka lämpötila oli ollut aamulla siinä viidentoista paikkeilla ja sää oli sumuinen, ja hänen ajatuksensa olivat oudon sumuisia. Hän oli varmaan tulossa kipeäksi.
   Äkkiä puun takaa hyppäsi esiin hopeanharmaa susi - hetken mietittyään Aijuliina tunnisti sen Akiksi, vaikkakin tämä oli joskus vaikea erottaa kaksoissiskostaan Aasasta. Ilman pidempiä selittelyitä susi kävi heidän kimppuunsa ja koitti ensin käydä heidän toisissaan kiinni olevien käsiensä kimppuun. Aki oli harkitseva ja hyvin älykäs, ja oli miettinyt strategiaansa koko sen ajan mikä Aijuliinalta ja Tapiolta oli mennyt hänen kohdalleen tulemiseen, ja todennut, että yhdessä olevia käsiään ihmisten olisi vaikein puolustaa. Susi oli kuitenkin jättänyt huomioimatta sen, että saattaisi saada Aijuliinan ja Tapion vapailta käsiltä iskun kummaltakin puolelta, ja näinhän siinä sitten kävi. He saivat painettua suden maahan ja käytettyä loitsua sitoakseen tämän tassustaan puuhun kiinni.
   Pidettyään pienen tauon kohtaloonsa alistuneen Akin kanssa jutellen Aijuliina ja Tapio jatkoivat matkaansa. He kiersivät alueen, jolla asui rauhanomaisia mutta reviiristään tiukasti kiinni pitäviä maahisia, joita heidän ei ollut lupa vahingoittaa jos sen välttäminen oli mahdollista, törmäsivät muutamaan mutanttikorppiin mutta hoitelivat ne helposti, ja sitten he huonoksi onnekseen törmäsivät Rikuun.
   Riku oli vastustajana aivan toista luokkaa kuin Aki, sillä Riku oli monta kertaa suunnitellut strategioita ihmisiäkin vastaan taistelemiseen (kokeillen niitä välillä huvin vuoksi Aijuliinaan), kun taas Aki oli keskittynyt lähinnä useampijalkaisiin otuksiin. Niinpä Aijuliina ja Tapio eivät huomanneetkaan minkään olevan pielessä ennen kuin Riku kävi kiinni heidän hyödyttömiin käsiinsä takaapäin. Susi ei onneksi purrut kovaa, sillä Ahti oli kieltänyt pahasti vahingoittamasta ookamioppilaita, mutta puruvoiman tilalle tämä laittoi niin monta kirousta että Aijuliinalla oli täysi työ torjua niitä. Tapio antoi sudelle sähköiskun oikean kätensä kautta, niin että tämä joutui päästämään irti. Ikävä kyllä hän samalla tuli antaneeksi sähköiskun myös Aijuliinalle, jonka keskittyminen herpaantui hetkeksi, jolloin tämä sai kunnon taikakolauksen otsaansa ja kompastui kantapäihinsä lähes kaataen Tapion. Poika ei kumminkaan jäänyt vitkuttelemaan, vaan kiepsahti ympäri vetäen Aijuliinan mukanaan ja hyökkäsi saman tien Rikun kimppuun koittaen kaataa tämän maahan. Hänen yrityksensä osoittautui kumminkin turhan uhkarohkeaksi, ja Riku ehti väistää, jolloin hän itse kaatui maahan vetäen yhä Aijuliinaa perässään. Niinpä he sitten hävisivätkin Rikulle nolottavan helposti. Susi käytti hyväkseen heidän hetkellistä lamaannustaan ja sitä faktaa että he olivat kaatuneet puun viereen, ja veti taikaiskusta yhä hieman pökertyneen Aijuliinan puun toiselle puolelle ja kiinnitti hänen toisen kätensäkin Tapion käteen niin että puu jäi väliin eivätkä he päässeet pakoon. Hetkeksi Riku jäi naureskelemaan heille, niin että Aijuliinakin ehti selvittää ajatuksensa ja tajuta hävinneensä ja susi ehti virnistellä hänelle ilkeästi, ja sitten Riku lähti vaanimaan muita ookameita.
"Ootko kunnossa?" Tapio kysyi. Häntä itseäänkin oli joskus osunut kirous päähän ja hän tiesi, ettei tuntunut ollenkaan mukavalta, kun ajatukset jättivät.
"Ehkä..." Aijuliina tunsi olonsa yhä sangen pöllähtäneeksi, ja ajatukset eivät meinanneet mennä ihan sinne, minne hän käski. Tapio antoi hänen pudistella rauhassa päätään ja koota ajatuksensa. Vähitellen alkoi sataa, ja sadepisaroiden viileys sai Aijuliinan vähitellen heräämään kunnolla.
"Ei käsi kädessä kyllä voi tapella."
"Ei nii."
"Pystysköhän tätä Rikun loitsua purkamaan?"
"Yritetää."
He yrittivät aikansa, mutta suden taika oli vahva ja melko mutkikas niin nopeasti kyhätyksi. Heidän oli pakko antaa periksi.
"Millonkohan se Riku meinas päästää meidät vapaaks?"
"Toivotaan että ennen pimeää."
"Mulla on nälkä."
"Samoin."
Aijuliina koitti purkaa Ahdinkin lukkoa, muttei saanut selvää taian toimintaperiaatteesta.
"Eiks sulla muute oo kanssa Nintendo DS?" Tapio kysyi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
"Joo, ai mitä, onko sullakin. Mitä pelejä?"
Tapio luetteli kahdeksan peliä, joista muutamia Aijuliinallakin oli. Niistä he sitten juttelivat siihen saakka kunnes Ahti tuli Rikun kanssa viiden maissa illalla päästämään heidät irti. Ja metsäkeskukselle päästyään he söivät enemmän kuin sudet.