Yhtenä päivänä minä huomasin, etten osaakaan kirjoittaa.

Että olen huono siinä,
tarinani kompuroivat ja ovat lapsellisia.
Sen jälkeen en ole kirjoittanut mitään enää
Aivan kuin se maailma olisi kadonnut.
Kadonnut minulta,
poissa toistaiseksi.
Ajattelin, että sanani olivat kauniita,
mutta sitten luin ne tarinat,
joita olivat kirjoittaneet samanlaiset tavalliset ihmiset kuin minä
Mutta ne tanssivat ja lumosivat,
toisin kuin minun suorat ja tylsät sanani.
Mitä tehdä, kun unelma katoaa?
Mitä tehdä, kun äkkiä näkee ettei olekaan parempi kuin muut,
Että on kuvitellut,
ollut ylimielinen,
kehitellyt päiväunia heinänkorsien varaan?
Jatka yrittämistä,
joku saattaisi sanoa
-Mutta muilla on vahvaa köynnöstä!
Minun heinäni kahisevat tuulessa,
lumoavat ehkä kesällä hetken
-Mutta niillä ei ole merkitystä,
Ei salaisuutta,
Ei sanomaa
-Vain heinän kahinaa, kivoja pieniä tarinoita,
Ei parempia kuin ne, joita kirjoitin keijuista pienenä
Ne jotka kopioin yhdestä animaatiosarjasta.
Kaikki unelmoivat, niin
Mutta minusta ei pitänyt tulla tavallista,
Minusta piti tulla kirjailija
Mutta minun tarinani karkaavat,
Valuvat pois tyhjinä
Vailla tarkoitusta,
Vailla edes kauniita sanoja,
Tavallisina
Enkä voi enää kertoa mitä sitten tapahtui,
Koska tarkoitusta ei koskaan ollutkaan,
paitsi se että minulla olisi kivaa,
Koska kirjoitin itse asiassa vain asioista, joita en voinut oikeasti kokea,
Vain koska halusin lentää ja kokea ihmeitä,
Taikuutta.
Mutta en minä osaa kirjoittaa,
vaikka äidinkielenopettaja niin väittikin.
Ehkä ihan hyvin meidänluokkalaisiin verrattuna,
Mutta todellisuudessa -Ei.
Ja minusta tuntuu ettei Aijuliinan tarina saa koskaan loppua...
Koska minulla ei koskaan ollut niitä sanoja joita luulin käyttäneeni.
Nyt minä kasvan taas.
Ja Ookameille käy niin kuin vanhalle tarinalleni, Tuntemattomille
--"Ei, mitä ihmettä tuo oli."
Ja se on poissa,
Kaikki taika kadonnut,
Vaikka vasta viime viikolla minä olin innoissani sen kirjoittamisesta
Koska minun sanani olivatkin takussa,
Takussa ja nihkeitä
Ja joskus ehkä aloitan uudestaan,
Kunhan olen saanut uudet sanat ja kauniimman tarinan.


Asiat on näin. Tämä ei tarkoita, että mä olisin lopettamassa Rajamaan pitoa, mutta tarinat on nyt toistaiseksi ainakin jäähyllä, Ookamit ehkä lopullisesti ohi. Tosin jos mä todella totean, että Ookamit ei voi enää jatkua, niin mä varmaan kirjoitan lopetuspätkän ja moimoi-sanat.

Juttujen ja ehkä runojen ja pikkutarinoiden kirjoitus jatkuu niin kuin aina, eli silloin kun ajatus tulee, niin mä kirjoitan.