Tänään satoi ja tuuli,

ja sama vissiin jatkuu huomennakin.

Kotimatkalla riisuin hatun päästä,

annoin tuulen ja sateen piestä hiukseni sekaisin.

Olisi pitänyt lukea bilsankokeisiin

mutta kun tulin kotiin, 

huomasin,

että tuuli oli paiskannut huoneeni ikkunan auki.

Oli ihan liian kylmä että olisin

Sateesta

Tuulesta

Väsymyksestä

Harmaudesta

Laiskuudestani huolimatta jaksanut käydä hommiin.

Keitin teetä

ja luin Mustemaailmaa,

ja ennen kuin huomasinkaan,

pystyin jo melkein kiinnostumaan

ihmisen ruumiinrakenteesta,

vaikka muutamat osiot saivatkin minut melkein yökkäilemään.

Tsubasa Reservoir Chroniclesin loppu 

("For real this time")

...Ei loppujen lopuksi

jättänytkään tyhjää tunnetta

vaan hymyn sydämeeni.