Oli loppiainen ja huomenna Aijuliinan pitäisi palata Lappiin. Hän oli ärtyisä, koskä hänellä oli ollut pakkaaminen pahasti kesken kun Samu oli käskenyt hänet kanssaan pulkkamäkeen.
Joulu oli ollut uskomattoman ihana, jostain syystä. Riku oli liittoutunut Samun kanssa. He olivat saaneet Aijuliinan ahtaalle, mutta jotenkin se ei ollut haitannut.Oli myös käynyt ilmi, että Samu todellakin oli onnistunut hajottamaan yhden Aijuliinan figuureista, mutta koska se oli ollut vain se setin mukana tullut Kagome-figuuri, hän ei välittänyt. Jotenkin hänestä oli tuntunut, että hänen sisällään oli valtava määrä naurua jonka täytyi päästä ulos.
   He tulivat mäelle, ja Samu lähti heti kiipeämään ylös. Aijuliina ei oikein jaksanut välittää laskemisesta, joten hän jäi istumaan mäen alapäähän. Aikansa kuluksi hän piirteli lumeen. Hän piirsi Edin Fullmetal Alchemistista ja sitten yritti Inuyashaa, mutta se kuva meni pieleen. Hän oli juuri aloittamassa kuvaa Shippoosta, kun hän kuuli jonkun sanovan: "Tykkäät sä Inuyashasta?"
Aijuliina kääntyi katsomaan. Kysyjä oli ehkä noin hänen ikäisensä tyttö jolla oli päässään manga-kuvioinen pipo. Aijuliina ehti erottaa siitä monen lempimangansa henkilöitä jo nyt, ja tarkalla katselulla niitä olisi löytynyt enemmänkin. "Joo, mutta mun lempparimanga on Fullmetal Alchemist", hän vastasi tytön kysymykseen.
"Mikset sä laske mäkee?" tyttö kysyi.
"Mä tulin vaa viemään mun pikkuveljee tänne. Ei mulla oo pulkkaa."
"Tuu mun kaa mun patjalla!"
Ja ennen kuin Aijuliina ehti vastustella, tyttö kiskoi hänet kädestä vanhan lumisen patjan luo, joka näytti siltä että voisi hajota ihan hyvin vaikka seuraavalla laskulla. Aijuliina auttoi tyttöä kiskomaan patjan mäen päälle ja yllättyi, miten korkea mäki oli. Kaiken lisäksi tyttö halusi välttämättä laskea kaikkein jyrkimmästä paikasta.
   "Oota!" Aijuliina kiljaisi. "Mä en oo valmistautunu!"
Tyttö ei kuunnellut sen enempää kuin Metsäkeskuksen seinäkään olisi kuunnellut jos Aijuliina olisi mennyt sille puhumaan.
"Nyt mentiin!"
Ja sitten he menivät. Aijuliina huusi ja nauroi. Hänen suuhunsa ja kasvoilleen pärskyi lunta ja patja käänsi välillä heidät selkä menosuuntaan päin. Aijuliina meinasi pudota patjalta ja tyttö tarttui häneen. Lopulta he kierivät yhdessä alas mäkeä ja patja jäi kymmenen metriä jälkeen. He istuivat mäen juurella hetken puuskuttaen ja pyyhkien lumia pois naamaltaan.
   "Mennään uudestaa!" tyttö sanoi.
Lopulta kävi niin, että Samu joutui melkein pakottamaan Aijuliinan kotimatkalle. Kun he olivat jo menossa, Aijuliina muisti unohtaneensa yhden asian. Hän kääntyi takaisin ja juoksi sen tytön luo, kenen kanssa hän oli laskenut. "Hei, oota viel. Mikä sun nimi on?"
"Ai joo. Mä oon Aliisa."
"Oho", Aijuliinalta pääsi. Jotenkin hänestä tuntui että perinteinen suomalainen nimi ei oikein sopinut Aliisalle, mutta hän ei sanonut sitä.
"Mä tiedän, melkein kaikki sanoo ettei mun nimi sovi mulle. Mikä sun nimi on?"
"Aijuliina."
"Oho. Toi on vielä epäsopivampi kun mun!"
"Ai. Kukaan ei oo koskaan enne kommentoinu mun nimeä!"
"Sun nimi on kyllä tosissaan tosi epäsopiva", Aliisa sanoi mietiskelevästi. "Ite asiassa se taitaa olla niin epäsopiva että mä sanon sua mieluummin vaikka... Haganeks."
"Ööö... Haganeks?"
"No joo, Hagane", Aliisa virnisti.
"Jaa, no sitten mä sanon sua... vaikka... Giniksi", Aijuliina keksi.
"Vai että hopeaks?"
"No vaikka niin, Gin"
He vaihtoivat vielä osoitteita ja sitten Samu pakotti Aijuliinan lähtemään.
   Seuraavana päivänä Aijuliina sitten lähti takaisin Ookameiden luokse. Tällä kertaa isä vei Aijuliinan omalla autollaan Lappin, sillä hänellä oli sinne bisnesmatka. Riku oli hyvin tyytyväinen tähän järjestelyyn, sillä nyt hänen ei tarvinnut esittää koiraa kuten bussissa matkustaessa. Matka oli pitkä kuten aina ennenkin, ja kun he saapuivat myöhään perille Metsäkeskukselle, isä ei ehtinyt kuin sanoa nopeasti "moikka" pihalla, ja sitten hänen piti jo lähteä.
   Aijuliina olisi halunnut vain nukkua, mutta sitä hänen ei annettu tehdä. Kiira ryntäsi hänen huoneeseensa heti kun kuuli hänen tulleen perille. "Aaja, hei, kato-" Kiira aloitti touhottaa.
"Enks mä sais vaan nukkuu ja kattoo huomenna?" Aijuliina valitti.
"No kato huomenna mutta mä jätän tän sun pöydälle. Se on kirje sulle."
Kun Kiira oli mennyt, Aijuliina vilkaisi kirjekuorta. Sen lähettäjäksi oli merkitty Gin Aliisa.
   Kirjeessä luki:

Konnichiwa, Hagane!
Mites menee? No ei varmaan mitenkään eri lailla koska tää kirje tulee sulle jo päivän tai kahden sisällä koska mä laitoin sen pikapostissa. Mä menen tänää (tiistaina) kouluun (oon seiskalla) ja mulla on kemiaa ekaks. Saisinpa mäkin opiskella Ookamitaitoja kemian sijaan! Eikö Ookameihin menevät suorita peruskoulua loppuun? (Mä saan kyllä kemiasta aina todistukseen kasin lukematta yhtään kokeisiin koska mä opin melko hyvin kuuntelemalla ja mulla on tuuria.) Miks mä puhun kemiasta? Mun sähköpostiossa on aliisa_baka@luukku.com voit laittaa sähköpostia jos sä otit sen sun kohutun joululahjakannettavan mukaan sinne lappiin. Mäkin muuten tykkään Fullmetal Alchemistista, mutta enemmän mä kyllä tykkään Inuyashasta. Eipä tässä sitten kai muuta, tai siis on.
Mulle tuli mieleen että sä oot Hagane koska sä oot teräksinen ja sillee. Niinku vahva tai jotain sen suuntasta. Mut tiiätsä tollanen laiskuus ettei jaksa mennä pulkkamäkeen kannattaa lopettaa, okei???
Joo no moikka. Sayonara. T.Gin Aliisa Lehtonen

   Äkkiä Aijuliina älysi, mistä Gin oli Haganen poiminut.
Fullmetal Alchemistin nimi oli japaniksi Hagane no Renkinjutsushi. Aijuliina käänsi kylkeä virnistäen. Mikäs siinä. Ei se ole ollenkaan paha olla nimetty lempimangansa päähenkilön mukaan, ja lisäksi hän oli juuri löytänyt uuden tavoitteen: Todistaa Ginille, että Fullmetal Alchemist hakkasi Inuyashan leikiten!!