"Aaja hei, sinä jäät puhumaan minun kanssani tunnin jälkeen", Kata sanoi.
Heidän taikuuden opiskelunsa siltä päivältä oli ohi. Heillä oli ollut puolisyksyn kertaustunti, joten Aijuliina ei ollut onnistunut sotkemaan mitään. Kyllä hän asiat nimittäin oppi, joskin vasta sen jälkeen, kun oli sählännyt jotenkin niiden kanssa.
"Aaaargh! Miksi? Mä en oo tehny mitään väärin viime aikoina! Tietääkseni..."
"Siitä ei ole kysymys."
"Sä puhut oudosti."
"Sinä taas et koskaan varo sanojasi."
Aijuliinan mielestä hänen ja Katan keskustelu kuulosti siltä kuin he olisivat olleet riitelevät siskokset. Mutta jokainen sanottu asia oli totta. Katan iänikuinen lausahdus 'siitä ei ole kysymys' oli todella outo, eikä Aijuliina puolestaan koskaan varonut sanoa, mitä ajatteli.
"Yosh. Mitä asiaa?"
"Sinähän pystyt muuttamaan muotoasi..."
"Kiitti muistutuksesta." Aijuliina ei halunnut ajatella asiaa.
"Sinun täytyisi harjoitella sitä."
"Mä en haluu."
"Mutta sinun on pakko."
"Miks vitsissä?! Mua ei kiinnosta!"
"Siitä ei ole kysymys, vaan siitä, että sinun on totuteltava muuntautumiseen." Taas hän sanoi sen. Siitä Ei Ole Kysymys iskee jälleen! Aijuliina ajatteli.
"Miks mun pitäis totutella? Mä en aio tehä sitä enää."
"Ookameille olisi suuri etu, että joukossamme olisi muuttuja, joka ei pyörry kivusta yrittäessään muuttua takaisin."
"Ookamit ja Ookamit!! Kuuluuks tähän koko porukkaan edes yhtään ihmistä sua lukuun ottamatta?"
"Meitä on kaksikymmentäkahdeksan", Kata sanoi lujalla äänellä.
"A."
"Kyllä. Kaksikymmentäkahdeksan."
"Harjoittelijoita laskematta...?"
"Ei, kyllä teidätkin on laskettu. Mutta siitä ei nyt ole kysymys. Vaikutat selvästi ymmärtävän, että Ookamit tarvitsevat kaiken vahvuuden ja erikoiskyvyt, mitä pystyvät keräämään."
"Phuaaaaaaah... No ei kai sille voi mitään, ku kumminkin olen sidottu tähän hommaan kait eläkeikään asti. Mitä mun pitäis tehdä?"
"Hyvä kysymys. Mitä teit muuntautuessasi ensimmäisen kerran?"
"Älä kysy, sitä ei voi selittää."
"Ymmärrän." Kata nyökkäsi. Tuli hetken hiljaisuus. "No, mitä odotat? Kokeile!"
"Eeeeeeh, sudeks muuttumista?"
"No mitä muuta? Tee se nyt."
"Hai!" Aijuliinalta pääsi. Hän oli siitä ylpeä, sillä se oli ensimmäinen kerta kun se sana tuli luonnollisesti hänen suustaan.
   Miten minä tein sen? Aijuliinaan iski paniikki. En minä osaa! Mutta hän keskittyi muistelemaan. Enhän minä tehnyt mitään muuta kuin kuvittelin suden! hän totesi. Niin hän sitten kokeili sitä. Hän veti syvään henkeä ja kuvitteli suden mielessään.
   ...Mitään ei tapahtunut.
"Yritätkö sinä edes?"
"NO YRITÄN!"
"Jaa, no miksi et sitten muutu?"
"Se ei ole mitenkään erikoisen helppoa, you know..."
"No yritä kovemmin."
Aijuliina huokaisi ärtyneesti ja yritti. Ja yritti ja yritti, muttei onnistunut.
"No, ehkä se oli sitten vain sattumaa, että sinä muutuit. Minä vähän ihmettelinkin, miten sinunlaisellasi tohelolla voi olla muuttumisen taito", Kata totesi. Aijuliina suuttui. Ja yleensä suuttuessaan hän joko tsemppasi ja onnistui yrittämässään asiassa, tai sitten kaikki pääättyi katastrofiin. Aijuliina keskittyi ja kuvitteli suden. Hän tunsi suorastaan näkevänsä suden edessään.
   Sitten se lopultakin onnistui. Hän huomasi olevansa harmaa, nelijalkainen otus.
"No onnistuihan se", Kata totesi. Aijuliina päästi haukahduksen kaltaisen äänen. "Minä kylläkin olen kuullut, että muuttujat pystyisivät puhumaan ollessaan eläinhahmossa. Omituista, ettet sinä pysty. Olet varmaan vähän huonompi kuin aiemmat muuttujat", Kata sanoi ja virnisti. Aijuliina yritti olla välittämättä Katasta, sillä hän ei voinut sanoa mitään takaisin.
"No niin, muutu nyt takaisin."
"Vuf?"
"Yritä vaan, sen pitäisi onnistua."
Aijuliina yritti, ja kivun aalto kulki hänen lävitseen. Sitten hän oli taas ihminen, ja istui lattialla huohottaen.
"Toi sattuuuu..." Kyynelet tulvivat Aijuliinan silmiin.
"No niin, sitten sama uudestaan."
"Täh?!"
"Tee sama uudestaan."
Aijuliina sai viettää koko loppupäivän vaihtaen hahmoa. Kata kertoi hänelle, että hän pystyi muuttumaan miksi eläimeksi halusi, mutta se vei paljon voimia. Hänelle ei jäisi voimia taistella, jos hän muuttaisi liian usein hahmoa.
Siitä lähtien hän sai läksyksi muuttaa muotoa joka päivä ainakin viisi kertaa.