2. Koko ajan kirjoittaessani tarinan 1. ja 2. osaa mä meinasin kirjoittaa Aijuliinan nimen "Aijaliina" tai "Aijuleena". Bongasin jopa yhden, missä se oli kirjoitettu "Aijaleena". Nykyään taidan aikalailla ajatella sen Aijuleenana, mutta kirjoitin sen silti kolmannessa osassa lähes aina oikein.

3. Jos joku ei ole vielä huomannut, niin nytpä paljastan tarinan likaisimmat puolet. Moni on varmaan jo huomannutkin, että Aijuliinan panta toimii hieman samalla tavalla kuin Inuyashan loitsuhelmet. Siitä se ensimmäinen ajatus lähtee. Lisävauhtia idealle antoi Rumiko Takahashin minun mielestäni paras lyhyttarina Excuse me for being a dog. Kun luin sen, aloin suunnitella laittavani ihmiset tottelemaan koirien käskyjä.
Viime silauksen idealleni antoi Inukami- manga (josta tehty anime on muuten aika pervo), jossa - haa - poika, jonka piti vangita inukami-olento alaisekseen laittamalla tälle kaulapannan - hoo - joutui inukamin kiristämäksi kun hirviöt kävivät heidän kimppuunsa, ja lopputuloksena oli mitäs muuta kuin että poika sai itse kaulapannan.
No niin, nyt kukaan tuskin enää lukee tätä tarinaa, kun huomaa, ettei tässä ole juurikaan omaa ideaa.

4. Niin, ja ensimmäinen versio koirienkäskytarinastahan oli tietysti aikaisemmin täällä sivuilla ollut tarina The Koira, jonka muuten oli tarkoitus olla jatkotarina, toisin kuin tämän.

5. Jaaaaaa... Suuri loppunumero: Näin kolmas osa olisi saattanut alkaa, jos en olisi hylännyt tätä sitten sen takia, että Ookamien on tarkoitus olla hupisarja (vaikkei sitä varmaan huomaakkaan (?)). Tästä osasta tuli muutenkin vähän synkempi kuin oli tarkoitus.
Ja pitemmittä puheitta...
...Siis tän pitemmittä...
Enjoy!
(or not.)


"Meillä on paha ongelma!" Riku karjaisi.
   Aijuliina oli rauhassa huoneessaan lukemassa Fullmetal alchemistia, kun Riku ryntäsi yhtäkkiä paniikissa sisään. "Mitä nyt?" Aijuliina huudahti ja pudotti vahingossa pokkarin kädestään. Riku ei koskaan panikoinut turhaan. Susi läähätti hetken oviaukossa ennen kuin vastasi.
"He aikovat muuttaa sinut sudeksi!"
Aijuliina tuijotti Rikua kuin hullua.
"Oikeasti!" Riku huusi. Jokin hänen äänessään sai Aijuliinan uskomaan.
"Miks, miten, mitä vitsii?!!"
"He sanovat, että on häpeällistä koko järjestölle että susi on ihmisen pomo. Sinun täytyy paeta!"
"Minne ja miten muka? Ketkä niin sanoo?"
"Seuraa minua!"
Riku säntäsi ulos huoneesta ja Aijuliina tuli heti hänen perässään. He juoksivat käytävän päähän, mutta kun he tulivat sinne, he kohtasivat ongelman.
   Ovi oli lukittu.
"Voi ei!" Riku parkaisi. Hän tuuppasi Aijuliinan lähimmästä ovesta sisään varastohuoneeseen. "Pakene ikkunasta", hän käski.
Aijuliina ei olisi voinut olla tottelematta Rikun määräystä, vaikka olisi halunnutkin. Hän nousi ikkunalaudalle ja hyppäsi alas-
   Joku odotti häntä ikkunan alla. Kun hänen jalkansa koskettivat maata, hänet kampattiin. Sitten joku löi häntä päähän ja hän menetti tajuntansa.
   Kaikki Ookameihin kuuluvat eivät välttämättä olleet samaa mieltä asioista. Kun Aijuliina palasi metsästä suden alaisena, kaikki eivät halunneet vain painaa asiaa villaisella. Kun kukaan ei näyttänyt varsinaisesti piittaavan asiasta, ne muutamat joiden mielestä Aijuliinan ja Rikun tapaus oli anteeksiantamaton, päättivät ottaa asian omiin käsiinsä.
   Aijuliina avasi silmänsä. Oli pimeää, eikä hän tiennyt missä oli. Hänen oli vaikea muistaa, mitä oli tapahtunut. Niin ei ollut käynyt koskaan ennen. Hän oli aina herätessään avannut silmänsä ja tiennyt missä oli. Hän ei ollut koskaan kokenut "missä minä olen?"- tunnetta josta muut puhuivat joskus lämmitelläkseen kielilihaksiaan. Ei ennen kuin nyt.
   Aijuliina ei pystynyt näkemään mitään. Oli niin pimeää että näkeminen oli mahdotonta. Kemian tunneilla oli joskus opetettu, että näkeminen edellytti valoa. Jos siis valoa ei ollut, ei pystynyt näkemään mitään vaikka olisi miten hyvä näkö.
   Äkkiä pimeyteen syttyi pieni valo.


Joo, näin. Sen valon idea oli se, että se olis piirtänyt suden ääriviivat ja sitten Aijukamuni olis muuttunut, mutta toi salaliittoteoria oli, kuten sanoin, vähän synkkä. En sitten tiedä jos tällä olisi tullut parempi... Vaikka no, ei mun kirjoitukset varmaan keskitason yläpuolelle nouse vaikka mä kirjoittaisin mistä.
*Erittäin Positiivista Ajattelua Lotan tapaan...*