Harjoittelu jatkui, ja niin he alkoivatkin vähitellen oppia.
Kaikki muut siis, paitsi Aijuliina. Hän ei pystynyt hallitsemaan lainkaan muodonmuutosta. Useimmiten puupalikka vain otti jonkin muodon, joka tuntui sille sopivan.
   "Mä en tajuu! Mihin tällasia taitoja tarvitaan?" Aijuliina puuskahti. Hän oli kyllästynyt koko touhuun.
"Joskus taisteluissa on hyvä pystyä hämäykseksi muuttamaan ympäröivien puiden ja kivien muotoa. Jossakin tilanteessa se voi pelastaa henkiä." Katalla, joka opetti heitä, oli heti vastaus valmiina.
"Miten vitsissä tän saa toimimaan?"
"Kuvittele mielessäsi eläin, joksi aiot puun muuttaa. Heelppoa."
   Mutta se ei ollut lainkaan helppoa. Vaikka Aijuliina yritti kuinka, puu ei muuttunut siksi miksi hän tahtoi sen muuttuvan. Lopulta Kata määräsi Aijuliinalle lisäläksyä. Hänen täytyi koettaa muuttaa puupalikka suden muotoiseksi vapaa-ajallaan.
"Mä en ala!" Aijuliina sanoi mököttäen Rikulle.
"Mikä siinä nyt on niin kamalaa?"
"Mä en ehi lukeen mangaa!"
"No voi voi."
"Mä veistän sen!"
"Etkä veistä."
"En nii..."
Aijuliina päätti kokeilla. Hän rauhoitti mielensä ja kuvitteli sutta. Hän puristi puupalikkaa kädessään ja yritti nähdä mielessään suden. Sen kaikki ääriviivat, jokaisen muodon. Ei mitään epämääräistä yleiskäsitystä vaan selkeä, hyvä kuva. Hän keskittyi tarkasti ja käytti taikuutta...
   Aijuliina avasi silmänsä. Hän huomasi makaavansa huoneen lattialla. Oliko loitsu mennyt pieleen? Hänestä tuntui jotenkin oudolta. Hän koetti nousta seisomaan, ja silloin hän huomasi, mikä oli pielessä.

   Hän oli muuttunut sudeksi. Hänellä oli neljä jalkaa ja häntä. "Awf", häneltä pääsi omituinen äännähdys ja hän lysähti vinksahtaneeseen koiranistuntaan. Aivot tuntuivat raksuttavan täysillä, mutta yhtäkään järjellistä ajatusta ei syntynyt. Ainoa viesti, joka tuntui mahtuvan hänen päähänsä oli 'what the fuck'.
   "What the fuck?!" Riku sanoi. Samat sanat, Aijuliina yritti sanoa, mutta hänen suustaan kuului vain omituinen ulvahdus ja vinkaisu.
"Mahtavaa", Riku sanoi uupuneesti. "Olet siis tavallinen susi. Et voi puhua."
   Aijuliina kävi makuulle ja päästi haukahduksen, joka kuulosti melkolailla samalta kuin yksi englanninkielisten mangojen käytetyimmistä sanoista. "Fuck."
   "Aaja muuttui sudeksi? Älä hölmöile, Riku."
Riku oli mennyt kertomaan Katalle Aijuliinan ongelmasta (Aijuliina vastusti kertomista, ja kun hän ei saanut sanoja suustaan, hän puri Rikua), mutta eipä Kata tietenkään uskonut.
"Historiassa on mainittu vain muutamia ihmisiä, jotka ovat onnistuneet vaihtamaan hahmoa, viimeisin noin sata vuotta sitten. Aajan kaltainen toheloko muka... Pah! Hän ei kyennyt edes muuttamaan puupalikkaa siksi miksi halusi, millä voimilla hän muuttaisi itsensä?" Kata nauroi.
"Mokoma ihminen! Tule katsomaan vaikka."
Riku ja vastahakoinen Kata menivät Aijuliinan huoneeseen.
"Hoh! Te olette tuoneet tänne sudenkin hämätäksenne minua."
"Se on Aaja, ala jo uskoa."
Aijuliina murisi Katalle ja yritti nousta pystyyn, mutta ei hallinnut kunnolla suden lihaksia vaan kaatui takaisin maahan. Hänen kurkustaan kuului pakonomainen vinkaisu. Pahus! Kata saa maksaa tämän kunhan pystyn taas puhumaan, hän ajatteli kiukkuisesti ja murisi vielä vähän.
"Tämä susi on vieläpä agressiivinen yksilö. Miten te olette saaneet sen pysymään rauhallisena?" Kata kysyi kiinnostuneena.
"En yritäkään selittää sinulle", Riku mutisi. "Olet tainnut jo päättää, mikä on totta. Kuule, missä Aaja sitten on, jos tuo ei kerran ole hän?"
Kata oli hetken hiljaa. "Sinä taidat tosissasi uskoa tuohon", hän totesi. "Kerro, mitä tapahtui."
Riku kertoi, ja Kata näytti mietteliäältä.
"Olisikohan mahdollista, että Aaja olisi vaihtanut paikkaa tuon suden kanssa? On mahdollista siirtää itsensä toiseen paikkaan taikuuden avulla, jos samalla tuo jotain itsensä tilalle sinne, mistä on lähtenyt."
"Voi olla..."
Aijuliina murisi kovaa ja koitti taas nousta jaloilleen. Kata vilkaisi häntä varautuneesti.
"Kuinka useita muodonmuuttajia sanoitkaan tähän mennessä olleen?" Riku kysyi Katalta.
"Noin kolmekymmentä siitä lähtien, kun Ookamit aloittivat toimintansa 1800-luvun alussa."
"No sitten en kyllä usko, että Aaja olisi yksi heistä. Ja jos sellaisia ei ole ollut sataan vuoteen..."
"Niinpä. On paljon todennäköisempää, että Aaja vaihtoi paikkaa tuon suden kanssa."
Nyt Aijuliinalla keitti yli. "Tuon suden", joopa joo. Miltäköhän Katasta tuntuisi hänen tilanteessaan? Aijuliina ryntäsi päin Kataa ja puri tätä reiteen, joskaan ei kovin kovaa, sillä hän pelkäsi satuttavansa Kataa pahasti. Hänelle kävi aina näin, hän harkitsi puolittain, mitä teki.
"Argh! Selvä susi tämä on! Ei Aaja näin hyökkäisi."
"Luulen kyllä, että juuri noin hän tekisi."
"Niin no jaa..."
Kata pakotti Aijuliinan irti ja sitten nappasi häntä nopeasti niskasta kiinni ja nosti hänet ilmaan. Aijuliina rimpuili vimmatusti. Silloin Katan sormet tapasivat Aijuliinan kaulassa olevan kaulapannan ja hän pudotti äkkiä Aijuliinan lattialle.
"Luulenpa, että se on sittenkin Aaja. Sillä on hänen pantansa."
Aijuliina nyökytti päätään vihaisesti. "Miten vitsissä mä voin muuttua takaisin?" hän yritti kysyä, mutta ei tietenkään saanut aikaiseksi kuin sarjan haukahduksia.
"Hänet pitäisi varmaan auttaa muuntumaan takaisin", Kata huokasi. "Te kaksi aiheutatte valtavasti ylimääräistä työtä."
"Mitä jos ei muutettaisikaan häntä takaisin aivan vielä?" Riku ehdotti kieron näköisenä.
"Mahtava ajatus! Hänhän voisi viettää tuollaisena... Pari päivää. Itse asiassa sen ajan kestääkin ennen kuin saamme tänne apuvälineet hänen muuttamiseensa", Kata virnisti julmasti.
Aijuliinalta pääsi kamala ulvonta, ja Kata ja Riku nauroivat.
"Voisin kyllä tehdä ajatusyhteyden teidän välillenne jos haluatte", Kata tarjoutui. Aijuliina ulvahti ja nyökytti kiivaasti.
   Ne muutamat päivät tuntuivat kamalalta piinalta. Ajatusyhteys Rikuun ei paljoa lohduttanut, ja Aijuliina kieltäytyi ehdottomasti siitä vaihtoehdosta, että Riku tulkkaisi hänen ajatuksensa muille. Se kuulostaisi samalta kuin pikkulasten 'Minun nukkeni kuiskasi minulle näin'- jutut.
Katakaan ei mitenkään helpottanut, vaan päinvastoin pahensi hänen oloaan. Hän nimittäin pakotti Aijuliinan käymään oppitunneilla aivan kuten normaalisti, ja Kimin, Kiiran, Saanan ja Tapion mielestä hänen tilanteensa oli tietenkin äärimmäisen hauska. He tulivat silittämään Aijuliinaa aivan kuin hän olisi ollut koira aina, kun saivat tilaisuuden. Tää on eläinrääkkäystä! Eikun siis- Aijuliina nalkutti Rikulle, joka tietenkin välitti hänen mokansa eteenpäin.
   Lopulta, kolmen päivän kuluttua, kun Aijuliina oli jo menettämässä toivonsa, Kata kertoi saaneensa apuvälineet. Hän vei Aijuliinan ja Rikun tyhjään luokkahuoneeseen, jossa makasi pöydällä kummallinen huilu.
   Oikeastaan se oli aivan tavallisen näköinen puinen huilu. Mutta Aijuliina aisti siinä jotain erittäin omituista. Varsinainen taikahuilu.
"Tämä huilu on veistetty silloin, kun ensimmäinen muodonmuuttaja löytyi. Kun uusi henkilö nimittäin ensimmäisen kerran muuttuu, hän ei pysty muuttumaan omin voimin takaisin. Sen jälkeen se onnistuu kerta kerralta helpommin, mutta olen kuullut, että ensimmäisellä kerralla se sattuu kamalasti", Kata selitti.
"No, aloita tekemään - öh - mitä sitten aiotkaan tehdä", Riku sanoi Katalle. Aijuliina oli hyvin onnellinen siitä, ettei Riku kertonut Katalle pelon väristyksestä, jonka hän varmasti oli tuntenut heitä yhdistävän ajatussiteen läpi.
  Kata laski huilun maahan. "Sinun pitää puhaltaa siihen", hän sanoi Aijuliinalle. Aijuliina poimi huilun hyvin varovasti suuhunsa, ja puhalsi siitä muutaman epävireisen sävelen. Sitten hän tunsi äkkiä tuskan viiltävän sisintään, ja huilu putosi kolahtaen lattialle.
"Sattuuko se?" Riku kysyi hiljaa. Aijuliina nyökkäsi.
"Sinun täytyy jatkaa, jos haluat muuttua takaisin", Kata sanoi. Aijuliina nyökkäsi uudelleen. Hän poimi huilun taas suuhunsa ja puhalsi. Tuska viilsi taas häntä, se kietoutui hänen ympärilleen ja sykki hänen sisällään joka ikisen sydämenlyönnin mukana. Huilun ääni nousi ja katkesi, eikä hän ollut vieläkään valmis. Hän puhalsi uudestaan, katkonaisesti, ja jäi sitten haukkomaan henkeään ja nyyhkyttämään kylmälle lattialle. Hänen silmänsä olivat täynnä kyyneliä.
"Sinulla on vielä häntä", Riku sanoi varovasti. Aijuliina pyyhkäisi kyyneleet silmistään, nosti huilun uudestaan huulilleen ja puhalsi.
   Hän oli taas menettänyt tajuntansa. Kun hän avasi silmänsä, hän huomasi makaavansa oman huoneensa sängyllä. Hän koitti nousta ylös, mutta häntä alkoi huimata ja hän lysähti uudestaan makuulle.
"Ai, sinä heräsit", Riku totesi.
Aijuliina painoi kätensä kasvoilleen väsyneesti. "Ei vitsissä tällasta sairaalakohtausta", hän mutisi.
"Emme me ole missään sairaalassa", Kata huomautti huoneen nurkasta, missä hän oli istunut.
"Mut tää on just tällanen kohtaus, jollanen on ihan kaikissa jutuissa missä joku pyörtyy. Mä inhoon niitä kohtauksia." Riku kuitenkin huomasi, että Aijuliina hymyili käsiensä alla.
"Miks mulla on näin heikko olo?"
"Löit pääsi", Riku totesi ja hyppäsi Aijuliinan jalkojen päälle. "En ihan ehtinyt sinun ja pöydänjalan väliin, kun kaaduit."
Äkkiä Aijuliina alkoi itkeä ja nauraa samaan aikaan. Hän halasi Rikua lujaa.
"Toivottavasti annatte nyt minulle parin päivän rauhan ennen kuin alatte taas aiheuttaa ongelmia. Sen verran aikaa pitäisi kestää ennen kuin Aaja paranee", Kata sanoi, lähti huoneesta ja sulki oven perässään.