Minun mielestäni jokaisella tekstillä on sävel.
Jokaisella kirjoittajalla on oma, erikoinen sävel, jonka voi erottaa hänen teksteistään. Sävel voi olla kaikkea rockista barokkiin, ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Joillain se on rauhallinen, joillain villi, surullinen tai iloinen tai molempia.
   Minä en ole varma, onko minulla jo oma säveleni. Ei kai sitä itse voikkaan erottaa. Onkohan minun tekstini sävel Hiljaisen Maan surullisenrauhallinen huilu, vai Melissa, jossa lauletaan jotain tyhmästä sydämestä?? Onko se Henkien kätkemän taustamusiikkina soinut Day of the river??
   En kai koskaan pysty itse erottamaan tekstini sävelmää, mutta toivon, että joskus löydän omanlaiseni, jollainen jokaisella lempikirjailijallani jo on. Ei sitä koskaan tiedä, jos minäkin joskus saisin julkaistua kirjan...
...Or not, kuten Sössömari lisäisi perään.