Ilma siiven alla,
lennän kauas pois.
Eihän juoksemalla
pitkään päästä vois.
Haukan siivet, aistit,
sydän ihmisen.
Ehkä minut tunsit,
kun kuljin lentäen.

Pois mun piti päästä,
juosta yritin.
Ilman suuren säästä
linnun tunnistin.
Haukka tuli luokse
minun, ihmisen.
Älä enää juokse,
kulje lentäen.

Silloin viimein päätin:
huolet ihmisen
ovat liian suuret,
vaan eivät lintujen.
Haukan hahmoon vaihdoin,
nousin ylöspäin.
Ilon villin tunsin
kauaksi kun näin.

Vaik on siivet, aistit
haukan, lentäen
kulkemaan ei tullut
sydän ihmisen.

Leave a Reply