Toisen hanyoon nimi on Inuyasha ja toisen Kagura.
  Inuyasha yritti iskeä Kaguraa Tuulen haavalla, mutta Kagura sekoitti ympäristön tuulet niin, että isku katosi alkuunsa. Kagura viilsi Inuyashaa tuuliterillä rintaan ja vasempaan käteen. Inuyasha karjasi kivusta ja kaatui polvilleen maahan. Hän yritti taas Tuulen haavaa, mutta Kagura vain pysäytti sen tyhjään ja viilsi taas. Inuyasha sai viillon otsaansa, sitten vatsaansa. Hänen toinen kätensä murtui iskun voimasta. Inuyasha yritti vielä iskeä Bakuryuuhan, mutta ei onnistunut siinä, hänen voimansa olivat lopussa. Hän kaatui vatsalleen maahan ja jäi siihen makaamaan kuin kuollut. Kagura ei kuitenkaan ollut todellisuudessa vahingoittanut häntä kuolettavasti, vain niin, että hänen voimansa loppuisivat. Kagura käveli Inuyashan luokse, potkaisi tätä kylkeen ja totesi, että koirahanyoo oli pyörtynyt. -Hei, sinä siellä pusikossa, hän huikkasi -Tule hoitamaan työsi. Varvikko kahahti, ja metsästä astui esiin mustaan verhoutuneen naisen hahmo. Ranteessaan hänellä oli arvatenkin tiikerinnahasta tehty ranneke. Hän käveli hiljalleen maassa makaavan Inuyashan luokse ja tönäisi tätä kantamallaan sauvalla. Inuyasha äännähti kivuliaasti ja hänen kasvonsa vääristyivät kivusta. Hän avasi silmänsä. Inuyasha yritti nousta pystyyn, mutta hänen voimansa olivat aivan lopussa. Hän lysähti takaisin istuaalleen. -Hemmetti, hän ähkäisi. Mustaan verhoutunut nainen astui pari askeltä eteenpäin ja asetti kätensä Inuyashan otsalle. Inuyasha yritti vääntäytyä irti naisen otteesta, mutta tämä vain puristi lujempaa eikä Inuyasha voinut mitään. Hän tuijotti naista raivokkaasti. Nainen ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Hän katsoi Inuyashaa silmiin ja alkoi mumista jotain hiljaa. Hänen silmistään välähti valo, ja Inuyasha huomasi, ettei hän enää voinut kääntää katsettaan pois naisen teräksenharmaista silmistä. Nainen luki loitsua. Inuyasha yritti kaikin keinoin pyristellä vastaan, mutta hän ei saanut käännettyä katsettaan toisaalle. Hänen ruumiinsa tuntui käyvän raskaaksi, eikä hän voinut enää liikahtaakkaan, vaan roikkui velttona naisen otteessa. Hän tunsi menettävänsä ruumiinsa hallinnan. Lopulta nainen päästi irti hänestä, ja hän lysähti maahan kykenemättä edes sulkemaan silmiään. Hän ei pystynyt liikuttamaan pienintäkään lihasta kehossaan. Hänen rintaansa puristi pelosta ja raivosta. Hän ei pystynyt tekemään yhtään mitään, hän oli täysin hyödytön, eikä hän pystyisi lainkaan pyristelemään vastaan, vaikka Kagura päättäisi tappaa hänet tässä ja nyt. Sitä Kagura ei kuitenkaan tehnyt. Hän astui rauhallisesti Inuyashan luokse ja löi häntä kasvoille. Raivo kuohahti Inuyashan sisällä, mutta hän ei pystynyt tekemään mitään. -Hah, täysin kyvytön, Kagura totesi. -Minkä loitsun sinä hänen päälleen langetit? -Omoi karada- loitsun, nainen vastasi. (Suoraan  käännettynä omoi karada tarkoittaa "raskas keho". Se on japania.) -Sen ansiosta hän on menettänyt kehonsa hallinnan. Nainen hymyili. -Anna palkkani, kiitos, hän sanoi. Kagura heitti naiselle pienen juuttikankaisen pussin. -Tuhat jeniä, kuten sovimme. Tulemme luultavasti käyttämään palveluksiasi pian uudestaan, Kagura totesi välinpitämättömällä äänellä.
  Äkkiä metsästä kuului rasahdus. -Joku tulee, Kagura totesi. -Minä lähden nyt, minulla ei ole enää asioita täällä. Hän taikoi alleen sulan, poimi Inuyashan kyytiin ja juuri kun hän oli nousemassa taivaalle, Kagome ryntäsi metsän piilosta aukiolle. Kagome katsoi taivaalle nousevaa sulkaa. -Inuyasha!, hän kiljaisi huomatessaan Inuyashan sulan kyydissä. Kagome ei voinut ampua Kaguraa alas nuolellaan, sillä hän olisi saattanut osua Inuyashaan. -INUYASHA! hän huusi, mutta Kaguran sulka katosi horisonttiin, eikä Kagome enää pystynyt erottamaan sitä taivaanrannasta. Hän käännähti aukiolla seisovaa naista kohti jousi jännitettynä. -Kuka olet? Mitä te teitte Inuyashalle?!? hän huusi vihaisena. Nainen huomasi Kagomen nuolessa olevan voiman ja piti parhaana vastata. -Olen Kuroi Tora, Musta Tiikeri, ja minä loihdin sen hanyoo-pojan. Hänen ylleen on laitettu Omoi karada- loitsu. Nainen kääntyi lähteäkseen, mutta ei päässyt pitkällekkään, kun Kagome ampui nuolen juuri hänen vierestään. -Älä karkaa mihinkään, hän huusi. -Mikä loitsu se on? Miten se puretaan? -Hävytön nulikka, nainen sanoi. -Uskallat uhmata tämän maan mahtavinta loitsijatarta. Nemuri! Nainen huusi vihaisena. Kagome tunsi vahvan voiman iskevän itseensä ja kaatui maahan. Hän vaipui syvään uneen ja loitsijatar katosi metsän peittoon.
   -Kagome! Miroku huusi. -Herää! Hän ja Sango olivat lähteneet etsimään Kagomea ja Inuyashaa, kun näitä ei ollut iltaan mennessä näkynyt takaisin kylään. He viettivät hieman aikaa Kaeden kylässä, koska Inuyasha oli haavoittunut. Inuyasha oli satuttanut itsensä taistelussa Sesshoomarua vastaan neljä päivää sitten. Haavat eivät olleet vielä täysin parantuneet Sesshoomarun kynsien myrkyn takia. Inuyasha oli lähtenyt aamulla kuljeskelemaan itsekseen metsään ja keskipäivän aikoihin Kagome oli lähtenyt hänen peräänsä. Miroku ja Sango olivat lähteneet etsimään heitä, ja löytäneet Kagomen tajuttomana pieneltä metsäaukiolta noin kilometrin päässä kylästä. -Herää, Kagome! Miroku huusi ja ravisteli Kagomea kovakouraisesti. Kagome raotti silmiään, ja Miroku huokaisi helpotuksesta. -Mitä tapahtui? hän kysyi. -Inuyasha... Kagome sanoi pelokkaasti ja purskahti itkuun. -Mitä hänestä? Sango kysyi. -Onko hänelle tapahtunut jotain? Kagome hillitsi itsensä. -Kagura sieppasi hänet. Hänet on loitsittu, Kagome sanoi. Sango halasi häntä. He olivat hetken hiljaa. Sitten Miroku laski kätensä Kagomen olkapäälle ja sanoi: -Meidän täytynee lähteä takaisin kylään, neiti Kagome. On jo pimeää, emme voi lähteä etsimään heitä tänään. -Niin, Kagome vastasi. -Eh, Miroku... Samassa Sango löi Mirokua poskelle. -Käyttäytykää, herra pappi! hän tokaisi viileästi ja lähti kävelemään kohti kylää. Arvaat luultavasti, mitä Miroku oli tehnyt toisella kädellään...
   -Aukiolla oli jokin nainen, kun tulin sinne. Loitsijatar. Hän sanoi langettaneensa Inuyashan päälle Omoi karada- loitsun. Mitä se tarkoittaa? Kagome kysyi Mirokulta matkalla kylään. Miroku hätkähti. -Omoi karada? Oletko aivan varma? hän kysyi. -Kyllä olen, Kagome sanoi. -Mikä lotsu se on? Miroku katsoi Kagomea erittäin vakavana. -Omoi karada on erittäin vahvoja taikavoimia vaativa loitsu, hän sanoi. -Se saa loistitun henkilön menettämään kehonsa hallinnan, niin ettei tämä voi jännittää yhtäkään lihasta kehossaan. En tunne keinoa sen purkamiseen.
He kaikki olivat pitkään hiljaa.
-Hyvä on sitten, Kagome tokaisi. -Meidän täytyy ensin etsiä Inuyasha, ja sitten yrittää jokaista tuntemaamme keinoa purkaaksemme loitsun! Ei ole muuta keinoa! Miroku ja Sango olivat hetken hiljaa. -Lähdetään huomenna, Sango sanoi. -Meidän kannattaa ensin etsiä idästä, siihen suuntaanhan sinä sanoit Kaguran lentäneen.
   He lähtivät seuraavana aamuna kulkemaan itään. Shippoo jäi Kaeden kylään kiivaista vastusteluistaan huolimatta, joten Miroku, Sango ja Kagome matkasivat kolmestaan, mukanaan vain Kirara, jonka selässä he ratsastivat vuorotellen. Jokaisessa kohtaamassaan kylässä he kyselivät ihmisiltä, oliko kukaan nähnyt Kaguran lentävän yli. Kaikki, joilta he kysyivät, osoittivat itään, aina vain itään päin. He olivat matkustaneet noin viikon, kun he saapuivat idän vuoristolle. Siellä he saivat viimein eräältä naiselta erittäin tärkeän neuvon. Nainen kertoi heille, että lentävä sulka oli laskeutunut vastakkaisen vuoren rinteelle kolme päivää sitten. Niinpä kolmikko kipusi vuorelle etsimään jälkiä Kagurasta. Jos Inuyasha olisi täällä, Kagome ajatteli, hän haistaisi Kaguran kaukaa ja hänen löytämisensä olisi helppoa. Mutta asioiden ollessa tällä tolalla he joutuivat etsimään jälkiä maasta, tai paljastavaa yookia. Mutta se oli hidasta puuhaa. Vasta kun ilta alkoi pimentyä, Kagome lopultakin tunsi heikon yookin vuoren ylemmältä rinteeltä. Hän huusi Sangon ja Mirokun paikalle, ja he lähtivät kulkemaan ylös vuoren rinnettä. Lopulta, myöhään yöllä, he löysivät luolan, josta yooki tuli. He olivat erittäin väsyneitä, joten he päättivät levätä luolan lähellä seuraavan yön. He nukkuivat suuren kivenlohkareen takana piilossa luolan oviaukolta katsottuna.
Aamulla he hiipivät luolan suuaukolle. Hetken epäröinnin jälkeen Sango astui sisään edellä, ja niin he lähtivät kulkemaan pitkin pitkää, pimeää tunnelia vuoren syvyyksiin. Tunneli tuntu jatkuvan loputtomiin. Välillä he päätyivät isompaan, myös pilkkopimeään luolaan, ja kulkivat seiniä pitkin tunnustellen luolan läpi seuraavalle tunnelinalulle. Ehkä noin tunnin päästä he huomasivat edessäpäin valoa. He hidastivat vauhtiaan ja varoivat aiheuttamasta ääniä.
  Luola, johon he saapuivat, oli suuri ja tyhjä. Siellä ei ollut mitään eikä ketään, paitsi loputon kivinen lattia ja kolme tunnelinaukkoa. He hiipivät varovasti katsomaan aukkoja ja kahdesta niistä näkyi valoa. He valitsivat vasemmanpuoleisen valaistuista haaroista, mutta löysivät vain suuren, tyhjän luolan, josta ei jatkunut enää muita tunneleita. Niinpä he palasivat takaisin ja kääntyivät oikeanpuoleiselle haaralle. Tunneli oli pidempi kuin edellinen. He hiipivät hiljaa eteenpäin, ja lopulta yhden mutkan taakse kurkistettuaan, he tulivat perille.
Luolaa valaisi muutama kynttilä siellä täällä. Siellä oli muutama kivi, ja yhden niistä päällä istui Kagura. Luolan lattialla makasi velttona Inuyasha. Kagome, Miroku ja Sango kulkivat jonkin matkaa käytävää takaisin päin, ja tekivät suunnitelman. Miroku antoi Kagomelle kaapunsa päällimmäisen kankaan. Kagome käpertyi sen alle sen mutkan luo, minkä jälkeen luola alkoi.Sango ja Miroku menivät hieman kauemmas tunnelissa niin, että heidät näki juuri ja juuri mutkasta käännyttyään. Sitten Miroku löi jalkansa lattiaan niin, että siitä lähti kova ääni, joka kaikui luolassa. Kagura tuli ulos luolasta katsomaan, mitä oli tekeillä. -Pahus, hän ähkäisi. Hän näki Mirokun ja Sangon ja lähti juoksemaan heidän peräänsä tunnelia pitkin. Hän ei huomannut syvässä varjossa mustan kankaan alla kyhjöttävää Kagomea, vaan juoksi suoraan hänen ohitseen. Kun hän oli kadonnut mutkan taa, Kagome heitti kankaan pois päältään ja ryntäsi luolaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan, miten paljon aikaa hänellä olisi käytettävissään ennen kuin Kagura palaisi. Hän ryntäsi Inuyashan luokse.
   Inuyasha oli ollut jo viisi päivää vankina. Hän ei ollut pystynyt nukkumaan, mutta hän ei ilmeisesti loitsun alaisena tarvinnutkaan unta, eikä hänen myöskään tarvinnut syödä mitään. Pitkät tunnit olivat kuluneet. Inuyashan haavoja särki, ja ensimmäisen päivän aikana hän oli menettänyt paljon verta, ennen kuin verentulo lakkasi. Hänen murtunut kätensä ei ollut parantunut vielä, vaikka kaiken järjen mukaan hanyoon vammojen olisi pitänyt jo parantua monta päivää sitten.
  Kun Kagome sitten tuli Inuyashan luo, Inuyasha olisi voinut itkeä ilosta. Jos olisi voinut. Hän oli maannut liikkumatta neljä päivää, ja koko ajan pelko oli kasvanut hänen sisällään. Hän ei ollut koskaan ennen pelännyt niin paljon. Inuyasha oli haistanut Kagomen ja muut  jo siinä vaiheessa, kun he saapuivat suureen luolaan. Siitä asti hän oli odottanut, että jotain tapahtuisi. Ja lopultakin jotain oli tapahtunut. Kagome tarttui Inuyashan olkapäähän ja käänsi hänet selälleen. Hän hätkähti Inuyashan kaavussa olevaa kuivunutta verta, ja sitten hän käänsi katseensa Inuyashan kasvoihin. Hän laittoi käden suulleen, ettei olisi kiljaissut. Inuyasha ei voinut olla tajuttomana, hänen silmänsä olivat auki. -Inuyasha... Kagome kuiskasi. Inuyasha ei voinut sanoa mitään. Vaikka hän yritti kuinka, hänen suustaan ei kuulunut ääntäkään. Mutta hän huomasi, että hänen silmistään valui kyyneleitä. Eikä hän voinut lopettaa itkemistä. Kagome halasi Inuyashaa. Inuyasha tunsi sydämensä lyövän nopeammin.
Ja äkkiä hän pystyi taas liikkumaan. Hän henkäisi värisevästi, ja halasi Kagomea lujasti. -Loitsu... purkautui, hän sanoi. Loitsu purkautui, kun sydämeni jysähti. Kun ajattelin Kagomea, hän ajatteli. Miten tunne voi purkaa loitsun? hän ihmetteli. Siihen hän ei osannut todellakaan vastata. Hän ei vieläkään pystynyt lopettamaan itkemistä.
Äkkiä hän kuitenkin kuuli ääniä tunnelin toisesta päästä. -Kagura tulee takaisin! hän kuiskasi. Hän yritti nousta pystyyn, mutta kipu sävähti hänen haavoissaan ja murtuneessa kädessään. Hän voihkaisi tukahtuneesti ja vajosi takaisin polvilleen. Kagome auttoi hänet pystyyn ja he kulkivat hitaasti tunnelin suuaukon viereen. Inuyasha kävi nojaamaan seinään aivan aukon ulkopuolelle, ja veti Tessaigan esiin. Hetken päästä Kagura astui sisään luolaan. Inuyasha löi häntä heti Tessaigalla, ja onnistui osumaan häntä pahaan paikkaan olkapäähän. Kagura kaatui kiukusta ja tuskasta huudahtaen maahan. Inuyasha ja Kegome lähtivät kulkemaan tunnelia eteenpäin niin nopeasti, kuin mahdollista. Mutta Inuyasha ei päässyt etenemään kovin nopeasti. Hän kaatui pari kertaa tunnelin lattian teräville kiville. Kun he ehtivät suureen luolaan, Kagura oli jo päässyt jaloilleen ja lähtenyt heidän peräänsä. Äänistä päätellen hän saavutti heitä nopeasti. Suuressa luolassa he saivat lisää huolia. Miroku ei ollut päässyt Kaguralta karkuun. Hän oli haavoittunut pahasti kylkeen. Hän istui nojaten luolan seinään ulosvievän tunnelin oviaukon vieressä. Sango oli palannut takaisin luolaan ja sitonut Mirokun haavat, mutta Miroku pystyi hädin tuskin kävelemään. -Inuyasha, oletko kunnossa? Miroku kysyi. Inuyasha ei vastannut vaan huusi: -Kagura tulee perässämme. Nopeasti, eteenpäin! Heidän ainoa mahdollisuutensa oli piiloutua johonkin pimeään luolaan matkalla ulos. He lähtivät kulkemaan tunnelia pitkin niin nopeasti kuin mahdollista. Kagura kuitenkin saavutti heitä nopeasti. Juuri viime hetkellä he saapuivat suureen, pimeään luolaan. He liikkuivat niin hiljaa, kuin pystyivät, ja hiipivät keskemmälle luolaa. He arvelivat, että Kagura jatkaisi matkaa seinää seuraten, sillä se oli turvallisin tapa. He olivat hiirenhiljaa paikallaan, keskellä luolan suojatonta lattiaa, keskellä pimeyttä. Kaikeksi onneksi Kagura seurasi seinää seuraavan tunnelin luokse ja jatkoi matkaansa. Kun hänen askeliensa kaiut katosivat Inuyashan tarkoista korvistakin, he lähtivät jatkamaan matkaa.
  Kun he olivat viimeisessä luolassa ennen uloskäyntiä, missä näkyi jo jonkin verran valoa, Inuyasha kuuli Kaguran askeleiden äänet. Hän oli tulossa takaisin. He piiloutuivat oviaukon vieressä olevaan syvennykseen, Inuyasha lähimmäs ovea. He pidättivät hengitystään, kun Kagura tuli sisään. Kagura ehti astua kaksi askelta syvemmälle luolaan katsomatta ympärilleen, mutta sitten hän kääntyi ympäri ja huomasi Inuyashan ja muut. Ei ollut aikaa epäillä. Inuyasha reagoi nopeasti, jo silloin kun Kagura alkoi kääntyä, hän syöksyi tätä kohti ja leikkasi Tessaigalla Kaguran toisen jalan poikki. Sitten he juoksivat kaikki ulos luolasta, Inuyasha ja Mirokukin vammoistaan huolimatta. Ulkona heitä odotti Kirara, joka oli jätetty sinne, ja kaikkien yllätykseksi myös Hachi, Mirokun supikoiraystävä. -Äkkiä, tulkaa kyytiin! hän huusi, ja Inuyasha, Miroku ja Kagome nousivat hänen kyytiinsä, kun hän muutti muotonsa, Sango puolestaan ratsasti Kiraralla. He ehtivät jo kauas horisontin taakse ennen kuin Kagura sai itsensä taas pystyyn ja luolan ovelle. -Hemmetti, hän voihkaisi ja lysähti polvilleen luolan oviaukolle. Inuyasha kumppaneineen oli päässyt pakoon. Äkkiä Naraku ilmestyi hänen taakseen. Hän käännähti nopeasti ympäri. -Päästit hänet pakoon, Naraku sanoi. Hän piti kädessään Kaguran sydäntä ja pusersi sitä lujaa. Kagura kaatui maahan. -Muista, että saatan tappaa sinut milloin tahansa haluan, Naraku sanoi kylmästi. -Ensi kerralla et saa epäonnistua, tai...
   Sillä aikaa Inuyasha, Kagome, Miroku ja Sango olivat päässeet takaisin kylään. Kagome ja Sango sitoivat Mirokun ja Inuyashan haavat Kaeden avustuksella. Mirokun haava oli paha, ja hän oli menettänyt paljon verta, joten hän meni lepäämään. Inuyasha meni ulos istumaan puuhun, ja hetken kuluttua Kagome kiipesi istumaan hänen viereensä. Hän istui siinä hiljaa. -Kagome... Inuyasha sanoi, -Älä sitten kuvittele mitään outoa. Siis siitä, että minä itkin. Minä... Minun haavoihini sattui. Ja, öh, n-normaalisti minä kyllä pystyn estämään itseäni itkemästä. Inuyasha ei katsonut Kagomeen, vaan puhui puunrungolle vasemmalla puolellaan. -Inuyasha... Oletko sinä ennenkin meinannut itkeä? Kagome ihmetteli.. -E-en tietenkään! En ennen. Ei ainakaan tunneperäisistä syistä, Inuyasha sanoi hieman hätäisesti. -Tänäänkö sinä sitten itkit tunneperäisistä syistä? Kagome kysyi. -E... En! Tai no ehkä vähän, Inuyasha sanoi nyt jo selvästikin hätääntyneenä. Kagome katsoi Inuyashaa silmiin, ja halasi häntä lujasti. -Minä kaipasin sinua, hän sanoi. He olivat siinä hetken hiljaa. -Minä... pelkäsin, Inuyasha sanoi. -Etten enää koskaan voisi liikkua... Että makaisin aina luolan lattialla kykenemättä liikkumaan, puhumaan tai edes nukkumaan. Ja minuun koski, sillä haavani eivät parantuneet vähääkään... Ja minä pelkäsin, mitä sinä ajattelisit minusta, hän mutisi. Kagome hymyili hänelle ja halasi häntä taas. Äkkiä Shippoo hyppäsi Kagomen olkapäälle. -Itkitkö sinä, Inuyasha?!? hän kysyi. Sitten hän hyppäsi alas puusta ja lähti juoksemaan kohti Kaeden taloa. -Kaede! Miroku! Sango! Inuyasha sanoi itkeneensä! hän huusi mennessään. Hän ehti Mirokun ja Sangon luokse ja sanoi: -Miroku, arvaa mitä! Inuyasha- Äkkiä Inuyasha nosti hänet hännästä ilmaan. -Niin mitä sinä aioit sanoa minusta? hän kysyi Shippoolta. Shippoo säikähti. -Minä vain aioin kertoa Mirokulle ja Sangolle että sinä -au!- itkit siellä luolassa! hän rääkäisi. -Tuo alhainen otus valehtelee! Inuyasha sanoi hätäisesti ja ryntäsi ulos. Hän meni nurkan taakse ja löi Shippoota päähän. -Älä kuuluta tuollaisia asioita kaikille! hän mutisi niin etteivät muut kuulleet. -Miksei? Etkö sinä sitten muka itkenyt? AU! TUO SATTUI! AUAUAU! KAGOMEEEEE, INUYASHA LYÖÖÖÖÖÖ!