Aamulla Aijuliina ei olisi halunnut herätä. Hänestä tuntui, ettei hän enää kestäisi yhdenkään uuden henkilön tapaamista näin lyhyen ajan sisällä, ja kumminkin viimeinen uusista Ookameista - mikäsenniminytolikaan - Saana? tulisi paikalle, ja luultavasti uudet Ookamit tapaisivat myös sen henkilön, joka piti huolta paikasta... Ja kai he saisivat myös tietää jotain siitä, mitä he tulisivat tekemään jatkossa. Aijuliina ei halunnut ajatella sitä.
Add Comment
 
 
Ulkona satoi.
Aijuliina lojui selällään sängyllä ja kuunteli kuinka sade rummutti kattopeltiä. Kotona tätä ei kuullut, hän asui kuusikerroksisen kerrostalon neljännessä kerroksessa, jonne sateen ropina kuului lähinnä ikkunaan osuvien sadepisaroiden muodossa.
Add Comment
 
 
Aijuliina ei pystynyt keskittymään mangaansa.
   Siitä olikin pitkä aika, kun hänellä oli viimeksi ollut vaikeuksia keskittyä ylipäänsä mihinkään, saati sitten lempisarjansa lukemiseen. Mutta Aijuliina ei voinut mitään sille, että aina kun hän kuuli ääntä, hän hätkähti ja käännähti ympäri nähdäkseen, mistä ääni oli tullut. Hän kokeili kuunnella musiikkia iPodillaan, mutta kuulokkeet korvilla hänestä tuntui painostavalta, aivan kuin joku yrittäisi koko ajan hiipiä hänen taakseen musiikin muodostaman melumuurin avulla.
Add Comment
 
 
Kun Aijuliina heräsi, hän ei meinannut millään tajuta, missä hän oikein oli.
Add Comment
 
 
Menneisyyden painosta puhutaan kirjoissa,
Siitä,
miten mennyt estää jatkamasta eteenpäin,
on riippana,
liian painavana kantaa.
Kaikilla hahmoilla on menneisyydessään jotain,
jonka ohi ei voi päästä.

Menneisyyden paino,
hetken,
joka on NYT,
katoaa eikä enää palaa
Menneisyyden,
raskaiden muistojen jotka eivät anna minkään muuttua

Pysy sellaisena kuin olet nyt,
Kahlittuna
Koska kahleet antavat ymmärryksen siitä,
miten vähän voimaa sinulla on
Miten vähän voit vaikuttaa
Miten vähän kokea

Nämä yhdeksän vuotta
Yhdeksän vuotta kahleissa joita ei voi murtaa
Nämä vuodet ovat menneet,
Muuttuneet siksi,
jota ei voi muuttaa
Mutta joka ei ole enää.

Nämä yhdeksän vuotta
Yhdeksän vuotta kahleissa joita ei voi murtaa
Nämä vuodet opettivat,
ettei menneitä voi muuttaa
Vaikkeivät ne ole enää,
Ne määräävät sen, millainen sinä olet.

Minä olen unelmani,
Kirjat, joita luin
Ajatukset,
joita muiden mielipiteet eivät päässeet koskemaan.
Minä olen menossa pois,
Pois täältä,
missä mikään ei voi muuttua,
Matkalla unelmiini ja uuteen kaupunkiin,
Jossa minua ei tunneta.

Sinä olet menneisyytesi tulos,
Se, joka istuu yksin
Outo tyyppi,
joka ei saanut tilaisuutta oppia ihmissuhdetaitoja.
Sinä yrität karata
Pois tästä paikasta,
joka on sinun menneisyytesi ja sinä,
Matkalla 'eteenpäin' ja uuteen kaupunkiin,
Jossa et osaa tutustua ihmisiin.

Minä olen se,
Sinä olet se,
joka haluaa kirjailijaksi.
joka sai seiskan ainekirjoituksistaan.
Minä olen se,
Sinä olet se,
joka menee hyvään lukioon ensi vuonna.
Joka tulee maalaiskylän pikkukoulusta.
Minä olen se,
Sinä olet se,
joka pitää ihmisistä vaikkeivät he pidä minusta.
joka ensimmäisellä luokalla suuttuessaan satutti muita.
Minä-
Sinä
Minä...

Minä astun
Menneisyys ei katoa
askelen eteenpäin
Mikään ei muutu
En katso taakseni,
Yrität paeta,
koska tiedän mitä siellä on.
mutta menneisyytesi ei anna,
Minä olen minä.
minä en anna.
Minä olen unelmani, ajatukseni...
Sinä olet itse menneisyytesi paino,
Ja menneisyyteni.
...sen tulos
Mutta vaikka menneisyyteni
...
Olisi millainen,
...
minä olen se, joka on tässä nyt
...
Minä olen tässä.
Nyt.
Huomenna minä olen muualla,
ja yritän muuttua.
Vaikka menneisyyteni on aina osa minua,
Menneisyytesi on aina osa sinua!

               minulla on myös tulevaisuus.
Add Comment
 
 
Ookamit: Rewrite on nimensä mukaisesti Ookamit uudelleenkirjoitettuna. Ajattelin tehdä siitä jotain kirjantapaista, mutta ei siitä kovin hyvää tullut, joten julkaisen sen nyt täällä; onhan se kumminkin parempi kuin alkuperäisversionsa, joten jonkinlaista viihdykettä siitä varmaan saa jos haluaa lukea. Tarina liikkuu aika reilusti hitaammin kuin aiemmassa versiossa, joten en päässyt loppujen lopuksikaan kovin pitkälle juonessa ennen kuin totesin, ettei uusi versio ole tarpeeksi hyvä.
Anyway, tässä versiossa tulee esille se, millainen Aajasta kehittyi minun mielikuvissani sitä mukaa kun kirjoitin vanhaa versiota tarinasta. "Uusi" Aaja on aika erilainen kuin vanha, mutta ottakaa huomioon, että useimmat asiat ovat hänen perusluonteessaan säilyneet, vaikkei se näin alusta näykään.
Joten, lyhyemmittä puheitta, Ookamit: Rewrite - osa 1. Enjoy.
Add Comment
 
 
Viime aikoina mä olen ajatellut aika paljon, ja huomannut, että mä olen surullinen.
Add Comment
 
Lasin sävy 04/08/2010
 
Asuin kaupungissa, joka oli täynnä harmaita kerrostaloja ja tavallaan onnellisia perheitä, jotka laittoivat niiden ikkunoihin kirkkaanväriset verhot ja unohtivat, että ulkona puiston puillakin oli harmaat rungot. 
Add Comment
 
Ookamit 14 04/05/2010
 
Kata ei ollut malttanut häipyä metsäkeskuksesta kun Ahti tuli, koska, kuten hän väitti, sinne tarvittiin yksi ÄLYKÄSkin aikuinen. Ookamioppilaat arvelivat, että oikeasti Kata halusi olla Ahdin kanssa, mutteivät uskaltaneet huomauttaa siitä peläten Katan raivoa.
Add Comment
 
 
Aijuliina hätkähti hereille, kun joku soitti käytävällä radiosta täysillä Apulannan Faarao-biisiä. Ei mikään maailman ihanin herätys. Hän ponkaisi pystyyn ja koitti hengittää rauhallisesti ja saada pulssinsa rauhoittumaan. Ja peitti korvansa käsillään kunnes käytävästa kuului kolahdus ja Kimin kiukkuinen ääni, ja musiikki lakkasi.
Add Comment
 
Create a free website with Weebly