Elämäni on
yksi potenssiin viisi.
Ja silti jatkan.
Mä pyöräilen kouluun,
en mene autolla.
Ehkä säästän vähän maapalloa.
Ehkä auttaa,
jos sammutan turhat valot,
tai sitten ei.
No auttaa se ainakin vähän.
Ehkä me ollaan idiootteja,
kun vielä jaksetaan uskoa,
että pullot palauttamalla
me pelastetaan maailma.
Mitä jos oltais idiootteja?
Idiootit enää jaksaa toivoa.
Idiooteilla on toivoa.
Ja nyt me ei kyllä luovuteta.
Ei vitsi, me ei luovuteta.
Mä lajittelen roskat
vien osan kompostiin.
Niistä tulee multaa meidän omenapuille.
Osa vain heitetään pois,
ja ne saastuttaa luontoa.
Harmi, mutten jaksa vaivautua.
Ehkä me ollaan idiootteja,
kun vielä jaksetaan uskoa,
että roskat lajittelemalla
me pelastetaan maailma.
Mitä jos oltais idiootteja?
Idiootit enää jaksaa toivoa.
Idiooteilla on toivoa.
Ja nyt me ei kyllä luovuteta.
Ei vitsi, me ei luovuteta.
Me kaadetaan tiskivesi metsään,
ei järveen.Ettei järvi rehevöityisi.
Mutta me huuhdotaan hiuksista shampoo järveen.
Ei jaksa erikseen huuhtoa.
Ei jaksa.
Ehkä me ollaan idiootteja,
kun vielä jaksetaan uskoa,
että telkkari sammuttamalla
me pelastetaan maailma.
Mitä jos oltais idiootteja?
Idiootit enää jaksaa toivoa.
Idiooteilla on toivoa.
Ja nyt me ei kyllä luovuteta.
Ei vitsi, me ei luovuteta.
Ota mukaasi satukeitto
ja kirjapeitto
ja lähde matkaamaan
Kulje matkallas siilipolku
ja taimiranta
ja jatka matkaa vaan!
Juo sisukaivosta
ja ota ilokuuri
rataslaiva osta
ja hanki siili suuri
kehrätkää aurinkolankaa
se lämmittämään pankaa!
Hanki mukaasi taikamiekka,
ja tietoniekka,
kohtaa puoli-ihminen,
Tee pikkuinen aikamatka
ja tietä jatka
ja ole iloinen!
Juo sisukaivosta
ja ota ilokuuri,
rataslaiva osta
ja hanki siili suuri
kehrätkää aurinkolankaa,
se lämmittämään pankaa!
Ilma siiven alla,
lennän kauas pois.
Eihän juoksemalla
pitkään päästä vois.
Haukan siivet, aistit,
sydän ihmisen.
Ehkä minut tunsit,
kun kuljin lentäen.
Pois mun piti päästä,
juosta yritin.
Ilman suuren säästä
linnun tunnistin.
Haukka tuli luokse
minun, ihmisen.
Älä enää juokse,
kulje lentäen.
Silloin viimein päätin:
huolet ihmisen
ovat liian suuret,
vaan eivät lintujen.
Haukan hahmoon vaihdoin,
nousin ylöspäin.
Ilon villin tunsin
kauaksi kun näin.
Vaik on siivet, aistit
haukan, lentäen
kulkemaan ei tullut
sydän ihmisen.