Lauluni, lauluni metsästä 11/22/2010
Lauluni, lauluni Kaikuu tyhjyyteen Kulkuni, matkani pois mä täältä meen. Metsä tää, tieni mun pieni kuljen vaan Askeleet, jalkani maata koskettaa. Neulaset, puun lehdet rauha paikallaan Tieni vie lävitse hiljaisimman maan Soinnut nää, musiikki kaikuu kauas pois Varjoissa tunnen sen, koskettaa en vois. Kuljen vaan, kuljen vaan katson, tunnen, näen Kulkuni, jalkani pysähtyä voi en. Menneisyys, muistoni minne menivätkään Kotini, tuskani kulku ikuinen hävittää. Lauluni, lauluni paljon jätin ja nään Kulkuni, matkani aina vie edempään. Kirjoitin tän Tarun sormusten herrasta inspiroimana, tarkemmin sanoen sen kohdan missä Merri ja Pippin menee metsään ja tapaa puu-ukkelin. Se metsä vaikutti niin ihanalta. Ensin syntyi sävelmä, sitten tuli sanat ja sävelmä hävis. Mutta kyllä mä vielä joskus teen siitä kunnollisen musiikkijutun. Ehkä. Add Comment En ole kirjoitustuulella 10/18/2010
En ole kirjoitustuulella, luokan hyllyssä on japanilainen kirja Äidinkielentunnilla pitää kirjoittaa kymmenen minuuttia. En ole kirjoitustuulella, mulla on kampaaja-aika koulun jälkeen kolmelta sinisiä tai punaisia raitoja. En ole kirjoitustuulella, illalla sitten cosplay-paja Ei ole kankaita, mutta Shinraa pitäis cossata. En ole kirjoitustuulella, vaihto-oppilaakskin pitäis hakea Japaniin vielä pitkä matka vaikka osaankin jo kanjeja. En ole kirjoitustuulella, pyykit odottaa kotona roskiksetkin pursuaa Ja ruokaostoksille, ei shoppailua. En ole kirjoitustuulella, mutta melko pitkä tarina on silloinkin muistilistasta mahdollista runoilla. Tällaisina päivinä 09/12/2010
Tällaisina päivinä, syksyn alussa, kun vihreä jakaa maailman punaisen ja ruskean kanssa... Tällaisina päivinä haluaisin osata piirtää Tällaisina päivinä kuljen ulkona, katselen maailmaa. Rannalla tuuli on kylmää, mutta vesillä on vielä laiva risteilyllä. "Hei, kesä meni jo!" Huudan, mutta kukaan ei kuule. Tällaisina päivinä, syksyllä, kaikki on eritisen kaunista, erilaista kuin kesällä. Tai talvella. Tai keväälläkään. Syksyllä valo on lempeän kylmää, ja näyttää maailman toisin kuin yleensä. Tällaisina päivinä katson taloja, joiden neliöiden ja suorakulmien takana on ihmisiä Elämässä elämiään Näen kun joku laittaa ruokaa Lämpimän valon ääressä. Hymyilen. Tällaisina päivinä Katson muotoja, talojen suoria viivoja ja puiden rönsyjä Vierekkäin Kuinka kauniisti vinot katot ovat lomittain. Tällaisina päivinä on ihanaa tulla kotiin ja juoda teetä, Lämmittää jalkansa, kietoutua vilttiin Ja kirjoittaa runoja syksystä, Tällaisista päivistä. Kuolema on elämän loppu 03/24/2010
Kuolema. Porukat sanoo, että se on osa elämää Mutta se on väärin; Kuolema on Elämän loppu Vaikka olenkin samaa mieltä- Me eletään Me kuollaan. Sitten me mennään Taivaaseen Helvettiin Jonnekin. Mummo soitti Ja mä itkin enkä mennyt orkesteriin Taivaan Isä antoi Aija-tädin nukahtaa ...ja olla heräämättä. Nukahtaa omaan sänkyyn Vanhana, väsyneenä- Päästä lepoon. Kiitos, rakas Jumala. Surua Mutta mä katsoin ylös Ja jatkan eteenpäin, muuttumattomana Koska mä olin valmis. En mä mahda sille mitään, mä vaan olin, olin ajatellut sitä jo, että se tapahtuu kohta. Kun hän oli niin vanha. Väsynyt. Taivas on vieläkin sininen Ja mä hymyilen yhtä ilosesti kuin ennenkin Kun nään kuusenlatvat vaaleansinistä vasten Kun lumi sulaa Kun kevät tulee Kun ilmassa tuoksuu sade, elämän tuoksu Kun mä juon lämmintä teetä Kun mä kuuntelen Green Daytä Kun opiskelen japania Ja Aija-täti on poissa Ja mä itken välillä --Nyt Aija-tädin on parempi olla taivaassa The Beautiful World [suomennos] 03/08/2010
Elikkäs, mä tosissaan rakastan Ai Maedan biisiä The Beautiful World, ja oon laulanukkin sitä aika paljon, ja nyt mä sit suomensin sen, koska sitähän mun pitää tehdä että oppisin tekeen sitä ja saisin siitä ammatin. No ei. Mä sain sen idean yhtenä myöhäänvalvottuna iltana, kun olin tullu kotiin Yorkista, enkä saanu aikaeron plus muun häslingin takia unta, ja sit en ainakaan olis ikinä saanu unta, kun ne sanat olis pyöriny päässä. Korjasin sit tökeröimmät kohat tänään illalla. Niin joo, se on se laulu tossa sivupalkissa! [Edit]: Vaihoinki sitä sivupalkin laulua nytten, että ei siitä mitään.
Irti 12/25/2009
Lue ensin tämän sivuston ensimmäinen runo, Muisto. Kuusi vuotta, niinpä niin Ei me mitään parhaita kavereita oltu, vaikka minulle olit niin tärkeä Sinulla oli paljon muuta, tarvitsit enemmän Minä kun putosin porukasta, En kehdannut mennä muiden pöytiin... Lähes kolmen vuoden jälkeen alan kai ymmärtää. Enhän minä sinulle tärkein ollut, tiesin sen aina Etkä sinäkään minulle. Ethän sinä halunnut jäädä ulos minun kanssani. Miksi olisit. Ymmärrettyäni... Kiitos kuudesta vuodesta. Hyvä että olet onnellinen, minäkin olen, nykyään. Ja niin... Vain koska sinä lähdit kolme vuotta sitten... Pystyn ymmärtämään syyn siihen tänään. Rähjäisessä repussani 12/25/2009
His master's Voice- mainoksen koiraraukka Kynttilöitä haudalla jouluaattona Ystävä, jolle et enää osta lahjoja Kadotettuja asioita Lelu jolla leikit lapsena Lahja jonka antajaa et muista Kirja joka ei enää kiinnosta Unohdettuja asioita Uni joka katosi aamulla Kylmät varpaat lämpimällä lattialla Hetken unohtumaton tunnelma Kannat niitä aina mukana. Kolmas 12/02/2009
Meidän kylän ala-asteella oli kerran kolme kaveria. Kaksi bestistä, kolmas jäi joskus joukosta. Silti onnellinen, kunhan vaan on kavereita. Yläasteelle mentyään toinen bestiksistä löysi uusia tuttavia Vähän aikaa jaksoi olla molempien kaverina. Sitten lähti, omahan oli valinta. Ei jäädä kantamaan kaunoja, en minä ainakaan halua. Kolmas löysi uusia kavereita, vanhoja tuttuja rinnakkaisluokalta. Kaksi bestistä, kolmas jää joskus joukosta. Mikäs siinä, kun on kumminkin kavereita. Kurjempaahan olis yksin olla. Runo oli myös joulukalenterin kakkosluukussa. Kirpeä alku Haikuilua retkiluisteluradalla 03/25/2009
Oli kaunis sunnuntaipäivä, ja mut raahattiin retkiluistelemaan. Tulos: Viisi haikua, joista muistan kolme. | Kirjoitukset-blogi☆☆Täältä löydät kaikkea sekalasta runoista jatkotarinoihin.☆ Mikä se ooon?
All Päiväys
December 2010 |
RSS Feed