Koulu alkoi taas 08/20/2009
 
Muistan vielä hyvin, miten ekalla luokalla kouluun meneminen oli ihanaa. Sain oppia uusia asioita. Kirjaimia ja numeroita!! Tuntui taikuudelta, miten saatoin oppia laittamaan sanani paperille. Olin ylpeä, kun opin kirjoittamaan sanoja kuten 'kissa' tai 'lumikasa'.
   Nykyään asiat ovat hieman toisin.
On pakko oppia, jotta saisin hyvät arvosanat ja pääsisin siihen lukioon, johon haluan. Muuten ihan kiva, mutta opettajat ovat paukapäitä. Tai ainakin suurin osa.
   Englannissa minä olen ihan hyvä. Osaan kirjoittaa kieltä sujuvasti, ja uusia sanoja ei ainakaan ensimmäisestä kirjan kappaleesta juuri löytynyt. Mutta ne kotitehtävät. Jätin kerran tekemättä, ja opettaja sanoi, että se sitten näkyy numerossa jos niitä jättää enemmän. Vaikka mä osaan jo niin hyvin!!
   Biologia-Maantieto on ainainen painajaiseni. Se johtuu yksinomaan opettajasta. Rullis vyöryy tunnin alussa pöytänsä taakse, alkaa puhua asioista, joita ei koskaan kysytä kokeissa, jäkättää joka ikiselle oppilaalle joka ei vaikuta katsovan ihaillen Hänen läskejä kasvojaan, ja kuuluttaa tunnin lopuksi läksyksi koko kappaleen tehtävät. Ja ihan niin kuin se ei riittäisi, joka tunnilla on paikalla myös kouluavustaja, joka vahtaa onko läksyt tehty ja onko ne tehty kunnolla. Onneksi avustaja on sen verran kivempi tyyppi, ettei aina valita Rullikselle jos en ole tehnyt Pyhiä Kotitehtäviäni. Minä sentään opin suhteellisen hyvin kuuntelemalla.
   Muut aineet menevät siinä missä elämäkin. Matikka tosin on pahuksen vaikeaa, mutta siinä ei opettajasta ole paljon valittamista. Paitsi että se haisee tupakalle.
   Mikä minua harmittaa on se, että asiat, joita koulussa opetetaan, ovat itse asissa lähes kiinnostavia. Ongelmana on, että koulussa työskentelevät hyväntahtoiset-mutta-tylsät, ilkeät, liian-tiukat-mutta-todellisuudessa-jopa-ehkä-kivat ja yleensä hieman tai vähän enemmän epäpätevät opettajat eivät osaa esitellä asioita kiinnostavasti. Tällä tavoin lempiaineeni menevät ihan kivasti läpi, mutta muut eivät opettajien takia jaksa kiinnostaa, ainakaan koulun sisäpuolella siihen aikaan kun pitäisi.
    Ikäväkseni olen joutunut toteamaan, että tätä menoa minun on pian pakko puuttua asiaan; ottaa mp3-soittimen kuuloke pois korvasta ja alkaa opiskella.
 
 

Huomasinpa vaan... -__-'
Aaja: "Sorry, Aliisa... Mä en lue Salapoliisi Conanii..."

 
Viime vuonna 04/28/2009
 

Luin taas vanhaa blogiani,
ja sain todeta
Että todella olen kehittynyt
Että osaan kirjoittaa paremmin
nykyään.
Musiikki jota kuuntelin
viime vuoden unelmani
Ne eivät kuulla läpi.
Kuulostan vain lapselliselta.
Miksi?
Olinko todella tällainen
viime vuonnakin?
Samanlainen kuin nyt


Luulin muuttuneeni.
Paljon.
Mutta ainoa ero,
jonka huomaan,
on parantunut kirjoitustyylini.
En minä tosissani kyennyt muuttumaan.
Tämä on vain
jokatalvinen
väsymyskauteni.
So it seems.


Kun ensi vuonna luen tänä vuonna kirjoittamiani asioita,
pidänkö minä niitäkin lapsellisina?


Vaikea uskoa nyt.


En tule tietämään ennen ensi syksyä.


Mutta silloin luultavasti mietin jo samaa asiaa
senvuotisista teksteistäni.

 
 

Ookamit kolmosessa, kun Aijuliina oli muuttunut sudesta takaisin ihmiseks...


Huilun ääni nousi ja katkesi, eikä hän ollut vieläkään valmis. Hän puhalsi uudestaan, katkonaisesti, ja jäi sitten haukkomaan henkeään ja nyyhkyttämään kylmälle lattialle. Hänen silmänsä olivat täynnä kyyneliä.



...Aijuliina oli itse asiassa alasti >:3!!!
...No, ne kaikki oli tyttöjä...

 
Let's smile! 02/13/2009
 

Kadulla kun tulee porukkaa vastaan, niin mä hymyilen niille. Jos ne vaikka tulis iloisiksi.
   Hei, mitä luulet, mitä jos aloitettais pieni ystävänpäivän 'kamppanja'??? Sellanen, että hymyilisit ihmisille. Mitään muuta ei tarvitse tehdä, että saat toisen iloiseksi.
   Ja et kuule ymmärrä jos et kokeile miten kivalta se tuntuu, kun toinen hymyilee takaisin!!!

 
Kiltti tyttö 12/03/2008
 

Tänään luin monta
kaunista tekstiä.
Runoiksi niitä taidettiin kutsua,
vaikka riimejä ei ollut.

 
 

Yooosh... Ajattelin nyt kirjoittaa tähän pari hölmöä asiaa, jotka ei oikeastaan ketään kiinnosta, kaikesta hölmöstä mikä liittyy tähän Ookami-tarinaan.

1. Aijuliinan nimi löytyi nettisivuilta, joille oli luetteloitu suomalaisia nimiä. Se oli harvinaisia nimiä- osiossa, ja samasta osiosta löytyi myös lempinimi Aaja.

 
 

Mä juttelin yhden mun kaverin kanssa tulevaisuudesta ja vähän mistä sattuu. Äkkiä se mun kaveri sanoi jotain että "Musta tuntuu, etten mä jää suomeen." Jotenkin se vaan säpsäytti se lause. Se ei jää suomeen... Ei vitsi... Vähäks mä oon surkee lande ja tavis... Mä en ollu kyllä koskaan sitä ennen ajatellu ulkomaille muuttamista tolleen. Et toinen rauhallisesti sanoo, ettei se jää suomeen. Arkisella äänensävyllä. Voi uloste.

 

Create a free website with Weebly