Ookamit 18 11/02/2010
Aijuliina oli kompastunut ja kaatunut, eikä hän viitsinyt nousta ylös. Tämä olisi sopivan masentava paikka jäädä kuolemaan, hän tuumi. Varjo suurten kuusten välissä, epäilemättä keskellä pimeän otusten polkuja. Hänen ruumiinsa ylitse käveltäisiin. Juuri hänen ansaitsemansa kohtalo.
Add Comment Ookamit 17 10/31/2010
Ookamioppilailla oli pitkästä aikaa harjoituksia toisessa maailmassa.
Aijuliina oli itse asiassa toipunut hyvin nopeasti todellisen olemuksensa muuttumisesta. Hän oli nukkunut lähes 24 tuntia putkeen palauduttuaan normaaliksi, ja sen jälkeen hän oli ollut harvinaisen virkeässä kunnossa, millä saattoi hyvinkin olla tekemistä sen kanssa että hän yleensä luki mangaa kahteentoista asti yöllä. Jotenkin kamala kipu, jota hän oli muuttuessaan tuntenut, vaikutti pahalta unelta kaiken sitä ympäröineen kummallisuuden jälkeen. Yhden päivän totaalinen skippaaminen oli tuntunut oudolta, aivan kuin olisi tehnyt aikamatkan perjantaihin elämättä torstaita ollenkaan. Ookamit 16 10/13/2010
Laite, jolla Aijuliina oli määrä muuttaa takaisin normaalin kokoiseksi, oli aivan erilainen kuin Aijuliina oli kuvitellut.
Ookamit: Rewrite _8 10/06/2010
Herätessään Aijuliina näki ensimmäiseksi kuusen rungon ja kuuli Katan äänen, ja hänen mieleensä nousivat kaikki kirosanat joita hän ei ollut koskaan sanonut ääneen. Kun hän sitten kuuli myös Kiiran sanovan jotain ja Kimin vastaavan tälle, hän olisi halunnut haihtua ilmaan, kadota kokonaan ilman että kukaan koskaan löytäisi häntä - mutta sitten hän mietti, että jos hän katoaisi, hänestä ei koskaan tulisi kääntäjää, eikä hän saisi tietää, miten Fullmetal Alchemist loppuisi, eikä nähdä Hetalia-elokuvaa, ja perui toiveensa. Sitten hän koitti rukoilla, muttei tiennyt mitä olisi rukoillut. Tapahtunutta ei voisi muuttaa, eikä sitäkään tosiasiaa että muut saisivat tietää - jolleivat he sitten tienneet jo. Aijuliina puristi kätensä nyrkkiin ja hätkähti, kun joku kosketti hänen selkäänsä.
Ookamit 15 10/03/2010
Aamulla herätessään Aijuliinalla oli kamalan kylmä. Hän mietti, mistä se johtui, ja miksi peitto oli niin painava, ja sitten hän muisti edellisen päivän tapahtumat, miten hän oli muuntautunut palikaksi ja sitten pieneksi. Hän avasi silmänsä ja totesi olevansa omassa sängyssään, joka oli kamalan suuren oloinen. Kylmä hänellä oli sen takia, että sängyn peitto oli liian suuri ja paksu hänelle, eikä näin ollen lämmittänyt kunnolla.
Ookamit: Rewrite _7 10/03/2010
Kun Aijuliina heräsi aamulla, hänellä oli kamala nälkä. Rikua ei näkynyt, mutta kun tyttö kurkisti hiidenkiven alle, susi olikin siellä ja nukkui vielä. Jotenkin Aijuliina oli olettanut, että Riku olisi herännyt ensimmäisenä.
Ookamit: Rewrite_6 08/31/2010
Ookamit olivat järjestö, joka suojeli ihmisiä metsän taikuudelta ja olennoilta, kuten aarnivalkeilta, tontuilta ja maahisilta, joita retkeilijät voisivat muuten kohdata poiketessaan poluilta. Järjestö oli alunperin perustettu Japanissa taistelemaan yookaita, sikäläisiä hirviöitä, vastaan, mutta myöhemmin se oli levinnyt muihinkin maihin, joissa eli paljon taruolentoja. Suomen Ookamit olivat aloittaneet toimintansa 1900-luvun alussa, mutta aiemmin täällä olivat toimineet jo Ruotsin ja Venäjän huomattavasti laajemmat ja pitkäperinteisemmät järjestöt.
Ookamit: Rewrite _5 07/18/2010
Aamulla Aijuliina ei olisi halunnut herätä. Hänestä tuntui, ettei hän enää kestäisi yhdenkään uuden henkilön tapaamista näin lyhyen ajan sisällä, ja kumminkin viimeinen uusista Ookameista - mikäsenniminytolikaan - Saana? tulisi paikalle, ja luultavasti uudet Ookamit tapaisivat myös sen henkilön, joka piti huolta paikasta... Ja kai he saisivat myös tietää jotain siitä, mitä he tulisivat tekemään jatkossa. Aijuliina ei halunnut ajatella sitä.
Ookamit: Rewrite _4 07/11/2010
Ulkona satoi.
Aijuliina lojui selällään sängyllä ja kuunteli kuinka sade rummutti kattopeltiä. Kotona tätä ei kuullut, hän asui kuusikerroksisen kerrostalon neljännessä kerroksessa, jonne sateen ropina kuului lähinnä ikkunaan osuvien sadepisaroiden muodossa. Ookamit: Rewrite _3 07/08/2010
Aijuliina ei pystynyt keskittymään mangaansa.
Siitä olikin pitkä aika, kun hänellä oli viimeksi ollut vaikeuksia keskittyä ylipäänsä mihinkään, saati sitten lempisarjansa lukemiseen. Mutta Aijuliina ei voinut mitään sille, että aina kun hän kuuli ääntä, hän hätkähti ja käännähti ympäri nähdäkseen, mistä ääni oli tullut. Hän kokeili kuunnella musiikkia iPodillaan, mutta kuulokkeet korvilla hänestä tuntui painostavalta, aivan kuin joku yrittäisi koko ajan hiipiä hänen taakseen musiikin muodostaman melumuurin avulla. | Kirjoitukset-blogi☆☆Täältä löydät kaikkea sekalasta runoista jatkotarinoihin.☆ Mikä se ooon?
All Päiväys
December 2010 |
RSS Feed