Utopia 12/22/2010
Maailma on kaikkien koti, kaikille kuuluu osa siitä ja jokainen osa kuuluu kaikille, vaikka toisen omaisuutta pitää kunnioittaa. Ei ole "meitä" ja "niitä", ei yhtenäisiä ryhmiä, ei kahta samanlaista henkilöä - kun katson ympärilleni, näen ihmisen ja ihmisen ja ihmisen ja ihmisen Enkä voi sanoa: "Tuo on ateisti", "Tuo on kristitty", "Tuo uskoo henkiin"... Luokitella ja jakaa; Voin vain sanoa: "Hei, hieno takki!" Vaikka sen kantaja sitten kannattaisi ydinvoimaa söisi lihaa uskoisi Jumalaan tai ei; vaikka olisikin homo tai vihaisi seksuaalivähemmistöjä - Sen saa selville vähitellen, eikä sen perusteella saa arvostella, sillä maailma ei kuulu yksin suuresti palvotulle "minälle", ei ollenkaan. Maailma ei ole vain se, mitä "minä" näkee, sillä hän katsoo sitä menneisyytensä väristen piilolinssien läpi Eikä voi erottaa jokaista sävyä, ei vaikka kuinka kovaa pyrkisi neutraaliuteen... On niitäkin, jotka rakastuvat omaan väriinsä, vahvistavat sitä, kunnes sokaistuvat, menettävät kaiken muun kuin sen, mikä on ymmärrettävää, hyväksyttävää, heidän väristään. Hekin ovat ihmisiä. Heille kuuluu oma osansa maailmasta, eikä sitä saa viedä heiltä pois, ei, Silloinhan ne, jotka pitävät linssinsä mahdollisimman lähellä neutraalia, sokaistuisivat itsekin, hukkuisivat veden väriin. Maailma kuuluu kaikille, kaikkien kuuluu saada elää kuten haluavat, kunnioittaen muiden näkemyksiä... ...Utopian kauneudestakin voisi sokaistua. Add Comment Tällaisina päivinä 09/12/2010
Tällaisina päivinä, syksyn alussa, kun vihreä jakaa maailman punaisen ja ruskean kanssa... Tällaisina päivinä haluaisin osata piirtää Tällaisina päivinä kuljen ulkona, katselen maailmaa. Rannalla tuuli on kylmää, mutta vesillä on vielä laiva risteilyllä. "Hei, kesä meni jo!" Huudan, mutta kukaan ei kuule. Tällaisina päivinä, syksyllä, kaikki on eritisen kaunista, erilaista kuin kesällä. Tai talvella. Tai keväälläkään. Syksyllä valo on lempeän kylmää, ja näyttää maailman toisin kuin yleensä. Tällaisina päivinä katson taloja, joiden neliöiden ja suorakulmien takana on ihmisiä Elämässä elämiään Näen kun joku laittaa ruokaa Lämpimän valon ääressä. Hymyilen. Tällaisina päivinä Katson muotoja, talojen suoria viivoja ja puiden rönsyjä Vierekkäin Kuinka kauniisti vinot katot ovat lomittain. Tällaisina päivinä on ihanaa tulla kotiin ja juoda teetä, Lämmittää jalkansa, kietoutua vilttiin Ja kirjoittaa runoja syksystä, Tällaisista päivistä. Menneisyyden paino 06/03/2010
Menneisyyden painosta puhutaan kirjoissa, Siitä, miten mennyt estää jatkamasta eteenpäin, on riippana, liian painavana kantaa. Kaikilla hahmoilla on menneisyydessään jotain, jonka ohi ei voi päästä. Menneisyyden paino, hetken, joka on NYT, katoaa eikä enää palaa Menneisyyden, raskaiden muistojen jotka eivät anna minkään muuttua Pysy sellaisena kuin olet nyt, Kahlittuna Koska kahleet antavat ymmärryksen siitä, miten vähän voimaa sinulla on Miten vähän voit vaikuttaa Miten vähän kokea Nämä yhdeksän vuotta Yhdeksän vuotta kahleissa joita ei voi murtaa Nämä vuodet ovat menneet, Muuttuneet siksi, jota ei voi muuttaa Mutta joka ei ole enää. Nämä yhdeksän vuotta Yhdeksän vuotta kahleissa joita ei voi murtaa Nämä vuodet opettivat, ettei menneitä voi muuttaa Vaikkeivät ne ole enää, Ne määräävät sen, millainen sinä olet. Minä olen unelmani, Kirjat, joita luin Ajatukset, joita muiden mielipiteet eivät päässeet koskemaan. Minä olen menossa pois, Pois täältä, missä mikään ei voi muuttua, Matkalla unelmiini ja uuteen kaupunkiin, Jossa minua ei tunneta. Sinä olet menneisyytesi tulos, Se, joka istuu yksin Outo tyyppi, joka ei saanut tilaisuutta oppia ihmissuhdetaitoja. Sinä yrität karata Pois tästä paikasta, joka on sinun menneisyytesi ja sinä, Matkalla 'eteenpäin' ja uuteen kaupunkiin, Jossa et osaa tutustua ihmisiin. Minä olen se, Sinä olet se, joka haluaa kirjailijaksi. joka sai seiskan ainekirjoituksistaan. Minä olen se, Sinä olet se, joka menee hyvään lukioon ensi vuonna. Joka tulee maalaiskylän pikkukoulusta. Minä olen se, Sinä olet se, joka pitää ihmisistä vaikkeivät he pidä minusta. joka ensimmäisellä luokalla suuttuessaan satutti muita. Minä- Sinä Minä... Minä astun Menneisyys ei katoa askelen eteenpäin Mikään ei muutu En katso taakseni, Yrität paeta, koska tiedän mitä siellä on. mutta menneisyytesi ei anna, Minä olen minä. minä en anna. Minä olen unelmani, ajatukseni... Sinä olet itse menneisyytesi paino, Ja menneisyyteni. ...sen tulos Mutta vaikka menneisyyteni ... Olisi millainen, ... minä olen se, joka on tässä nyt ... Minä olen tässä. Nyt. Huomenna minä olen muualla, ja yritän muuttua. Vaikka menneisyyteni on aina osa minua, Menneisyytesi on aina osa sinua! minulla on myös tulevaisuus. Nimetön tiedosto_1.rtf 05/02/2010
Viime aikoina mä olen ajatellut aika paljon, ja huomannut, että mä olen surullinen.
Yhtenä päivänä minä huomasin, etten osaakaan kirjoittaa.
Elämä on. 04/08/2010
Elämä on... ...Mitä? Hyvä kysymys vailla vastausta. Se on niin Outoa Ihanaa Typerää Surullista Eikä yksikään vastauksista ole totuus, ei yksinään Sillä maailma koostuu Palasista Ruuduista Eri värisistä langoista Ja niiden väleistä Ja jokainen voi valita oman lopetuksensa Loputtomalle lauseelle Sen värin mukaan, minkä läpi katsomme maailmaa Vastauksen, joka vaihtuu joka päivä, koska aurinko on eri värinen tai piilossa Ja maapallo pyörii kait, Kun mekin vielä elossa ollaan Ja elämä on Lasin sävy 04/08/2010
Asuin kaupungissa, joka oli täynnä harmaita kerrostaloja ja tavallaan onnellisia perheitä, jotka laittoivat niiden ikkunoihin kirkkaanväriset verhot ja unohtivat, että ulkona puiston puillakin oli harmaat rungot.
Kuolema on elämän loppu 03/24/2010
Kuolema. Porukat sanoo, että se on osa elämää Mutta se on väärin; Kuolema on Elämän loppu Vaikka olenkin samaa mieltä- Me eletään Me kuollaan. Sitten me mennään Taivaaseen Helvettiin Jonnekin. Mummo soitti Ja mä itkin enkä mennyt orkesteriin Taivaan Isä antoi Aija-tädin nukahtaa ...ja olla heräämättä. Nukahtaa omaan sänkyyn Vanhana, väsyneenä- Päästä lepoon. Kiitos, rakas Jumala. Surua Mutta mä katsoin ylös Ja jatkan eteenpäin, muuttumattomana Koska mä olin valmis. En mä mahda sille mitään, mä vaan olin, olin ajatellut sitä jo, että se tapahtuu kohta. Kun hän oli niin vanha. Väsynyt. Taivas on vieläkin sininen Ja mä hymyilen yhtä ilosesti kuin ennenkin Kun nään kuusenlatvat vaaleansinistä vasten Kun lumi sulaa Kun kevät tulee Kun ilmassa tuoksuu sade, elämän tuoksu Kun mä juon lämmintä teetä Kun mä kuuntelen Green Daytä Kun opiskelen japania Ja Aija-täti on poissa Ja mä itken välillä --Nyt Aija-tädin on parempi olla taivaassa Irti 12/25/2009
Lue ensin tämän sivuston ensimmäinen runo, Muisto. Kuusi vuotta, niinpä niin Ei me mitään parhaita kavereita oltu, vaikka minulle olit niin tärkeä Sinulla oli paljon muuta, tarvitsit enemmän Minä kun putosin porukasta, En kehdannut mennä muiden pöytiin... Lähes kolmen vuoden jälkeen alan kai ymmärtää. Enhän minä sinulle tärkein ollut, tiesin sen aina Etkä sinäkään minulle. Ethän sinä halunnut jäädä ulos minun kanssani. Miksi olisit. Ymmärrettyäni... Kiitos kuudesta vuodesta. Hyvä että olet onnellinen, minäkin olen, nykyään. Ja niin... Vain koska sinä lähdit kolme vuotta sitten... Pystyn ymmärtämään syyn siihen tänään. Mä inhoon, kun mun kone temppuilee. Here you go. Kesä on ohi, nyt on aika rikkinäisille unelmille Kirjoitan runoa matikanvihkoon En osaa suoran piirtämistä seuraavallakaan tunnilla. Sälekaihdinten kalterit Pilkkovat maailman Jakavat sektoreihin Ulkona punaiset lehdet putoavat puista Luokka on vankila, ajatukseni lentävät kaukana Koulu loppuu. Kiedon kaulaani vihreän kaulahuivin Viileys nipistelee poskia ja nenänpäätä Lehdet kahisevat jaloissa Kotona keitän teetä Tartun kuppiin kohmeisin sormin Kiedon viltin kylmien varpaitteni ympärille Sydämeni lämmin. Sweet and sour Koko syksyni hapanimelää. | Kirjoitukset-blogi☆☆Täältä löydät kaikkea sekalasta runoista jatkotarinoihin.☆ Mikä se ooon?
All Päiväys
December 2010 |
RSS Feed