Maailma on kaikkien koti,
kaikille kuuluu osa siitä
ja jokainen osa kuuluu kaikille,
vaikka toisen omaisuutta pitää kunnioittaa.
Ei ole "meitä" ja "niitä",
ei yhtenäisiä ryhmiä,
ei kahta samanlaista henkilöä
 - kun katson ympärilleni, näen
ihmisen ja ihmisen ja ihmisen
ja ihmisen
Enkä voi sanoa:
"Tuo on ateisti",
"Tuo on kristitty",
"Tuo uskoo henkiin"...
Luokitella ja jakaa;
Voin vain sanoa:
"Hei, hieno takki!"
Vaikka sen kantaja sitten
kannattaisi ydinvoimaa
söisi lihaa
uskoisi Jumalaan
tai ei;
vaikka olisikin homo
tai vihaisi seksuaalivähemmistöjä
 - Sen saa selville vähitellen,
eikä sen perusteella saa arvostella,
sillä maailma ei kuulu 
yksin suuresti palvotulle "minälle",
ei ollenkaan.
Maailma ei ole vain se,
mitä "minä" näkee,
sillä hän katsoo sitä menneisyytensä väristen 
piilolinssien läpi
Eikä voi erottaa jokaista sävyä,
ei vaikka kuinka kovaa pyrkisi neutraaliuteen...
On niitäkin,
jotka rakastuvat omaan väriinsä,
vahvistavat sitä,
kunnes sokaistuvat,
menettävät kaiken muun kuin sen,
mikä on ymmärrettävää,
hyväksyttävää,
heidän väristään.
Hekin ovat ihmisiä.
Heille kuuluu oma osansa maailmasta,
eikä sitä saa viedä heiltä pois, ei,
Silloinhan ne,
jotka pitävät linssinsä mahdollisimman lähellä neutraalia,
sokaistuisivat itsekin,
hukkuisivat veden väriin.
Maailma kuuluu kaikille,
kaikkien kuuluu saada elää kuten haluavat,
kunnioittaen muiden näkemyksiä...



              ...Utopian kauneudestakin voisi sokaistua.

Pari päivää sitten mä menin kauppaan ja katoin että ai, tossa on jotain Prinsessa ja sammakko -elokuva-shamppoota. Sit mie mietin vähän sitä satua ja päätin tehdä oman version. Inspiraatiota sain myös jostain versiosta netissä missä se sammakko määräilee sitä prinsessaa ku mikäki rosvopomo. Mutta enjoy.
 (Se on muuten pitkä...)