Tällaisina päivinä,
syksyn alussa,
kun vihreä jakaa maailman punaisen ja ruskean kanssa...
Tällaisina päivinä haluaisin osata piirtää
Tällaisina päivinä kuljen ulkona,
katselen maailmaa.
Rannalla tuuli on kylmää, mutta vesillä on vielä laiva risteilyllä.
"Hei, kesä meni jo!" Huudan,
mutta kukaan ei kuule.
Tällaisina päivinä,
syksyllä,
kaikki on eritisen kaunista,
erilaista kuin kesällä.
Tai talvella.
Tai keväälläkään.
Syksyllä valo on lempeän kylmää,
ja näyttää maailman toisin kuin yleensä.
Tällaisina päivinä katson taloja,
joiden neliöiden ja suorakulmien takana on ihmisiä
Elämässä elämiään
Näen kun joku laittaa ruokaa
Lämpimän valon ääressä.
Hymyilen.
Tällaisina päivinä
Katson muotoja, talojen suoria viivoja ja puiden rönsyjä
Vierekkäin
Kuinka kauniisti vinot katot ovat lomittain.
Tällaisina päivinä
on ihanaa tulla kotiin ja juoda teetä,
Lämmittää jalkansa,
kietoutua vilttiin
Ja kirjoittaa runoja syksystä,
Tällaisista päivistä.

Kun isäni tuli huoneeseeni, tiesin, että opettaja oli todella puhunut hänelle. Isä ei koskaan tullut minun luokseni, se oli aina ollut totta, kuin ilmaan piirretty sääntö, jota koko maailma noudatti. Ja nyt sitä oli rikottu, ja maailma alkoi hitaasti mutta uskomattomalla, järkälemäisellä varmuudella, muuttua.