Aamulla Aijuliina ei olisi halunnut herätä. Hänestä tuntui, ettei hän enää kestäisi yhdenkään uuden henkilön tapaamista näin lyhyen ajan sisällä, ja kumminkin viimeinen uusista Ookameista - mikäsenniminytolikaan - Saana? tulisi paikalle, ja luultavasti uudet Ookamit tapaisivat myös sen henkilön, joka piti huolta paikasta... Ja kai he saisivat myös tietää jotain siitä, mitä he tulisivat tekemään jatkossa. Aijuliina ei halunnut ajatella sitä.
Add Comment
 
 
Ulkona satoi.
Aijuliina lojui selällään sängyllä ja kuunteli kuinka sade rummutti kattopeltiä. Kotona tätä ei kuullut, hän asui kuusikerroksisen kerrostalon neljännessä kerroksessa, jonne sateen ropina kuului lähinnä ikkunaan osuvien sadepisaroiden muodossa.
Add Comment
 
 
Aijuliina ei pystynyt keskittymään mangaansa.
   Siitä olikin pitkä aika, kun hänellä oli viimeksi ollut vaikeuksia keskittyä ylipäänsä mihinkään, saati sitten lempisarjansa lukemiseen. Mutta Aijuliina ei voinut mitään sille, että aina kun hän kuuli ääntä, hän hätkähti ja käännähti ympäri nähdäkseen, mistä ääni oli tullut. Hän kokeili kuunnella musiikkia iPodillaan, mutta kuulokkeet korvilla hänestä tuntui painostavalta, aivan kuin joku yrittäisi koko ajan hiipiä hänen taakseen musiikin muodostaman melumuurin avulla.
Add Comment
 
 
Tosissaan, tätä kirjoittaessa mun päässä naksahti jotenkin ja mä sekosin täysin. Siitä piti alunperin tulla masentuneen tyypin valitus siitä, miten epäreilu maailma on, mutta.. No, sanotaan nyt vaikka että eipäs tullutkaan.
Add Comment
 
Create a free website with Weebly