Huomasinpa vaan... -__-'
Aaja: "Sorry, Aliisa... Mä en lue Salapoliisi Conanii..."

Luin taas vanhaa blogiani,
ja sain todeta
Että todella olen kehittynyt
Että osaan kirjoittaa paremmin
nykyään.
Musiikki jota kuuntelin
viime vuoden unelmani
Ne eivät kuulla läpi.
Kuulostan vain lapselliselta.
Miksi?
Olinko todella tällainen
viime vuonnakin?
Samanlainen kuin nyt


Luulin muuttuneeni.
Paljon.
Mutta ainoa ero,
jonka huomaan,
on parantunut kirjoitustyylini.
En minä tosissani kyennyt muuttumaan.
Tämä on vain
jokatalvinen
väsymyskauteni.
So it seems.


Kun ensi vuonna luen tänä vuonna kirjoittamiani asioita,
pidänkö minä niitäkin lapsellisina?


Vaikea uskoa nyt.


En tule tietämään ennen ensi syksyä.


Mutta silloin luultavasti mietin jo samaa asiaa
senvuotisista teksteistäni.

Aina vaan lisää Tsubasa Reservoir Chroniclesista...

Sattuu.
On niin tuskallista,
miten lakkasit äkkiä 
käyttämästä lempinimiä hänestä.
Kylmää.
Itken lukiessani menneisyydestäsi.
Olet kärsinyt enemmän kuin kukaan.
Kipeää.
Sattuu.
Sinä hymyilit
koko ajan,
mutta todellisuudessa
sydämeesi sattui.
Saatat joutua tappamaan,
tappamaan ystäväsi.
Heidät, joiden puolesta tekisit mitä vain.

Ja kun sait tietää totuuden,
sekin oli tuskallinen.
Niin kipeä.

Ja sitten,
kun vimeinkin,
kaiken kivun ja kärsimyksen jälkeen
kutsuit häntä taas
'Kuro-samaksi',
Olin niin iloinen,
että todella itkin,
Fai.

Alunperin kirjoitin sen englanniksi:
It hurts.
It hurts how you
suddenly stopped using nicknames
for him.
So cold.
I'm crying when I read about your past.
You've sufferd more than anyone else.
It hurts.
It hurts.
You were
smiling all the time,
but hurting inside.
You may have to kill
your friends.
The ones you'd give anything for.
And when you got to know the truth,
it was painful too.
It hurt.

And then,
when you at last,
after all the suffering and pain,
called him
'Kuro-sama'
again,
I was so happy that I cried,
Fai.

Kirpeä alku
Maailman kaunein tuoksu
on sateen tuoksu.


The you I had known
Disappeared in the country
of poisonous rain.


The boy I had loved
Went missing in the country
of corrosive rain.


"That one is not him"
I keep reminding myself.
But which one is real?

"Tänään me lähdemme metsään opiskelemaan perusselviytymistaitoja", Kata sanoi. Oli kaunis, hyvin luminen päivä viikko sen jälkeen, kun Aijuliina oli muuttunut viisivuotiaaksi.
"Pukeutukaa talvivaatteisiinne, ottakaa puukko mukaan ja tulkaa pihalle. Aikaa viisitoista minuuttia. Hus", Kata määräsi.
"Ehditkö sinä kutistaa tarpeeksi talvivaatteitasi viidessätoista minuutissa?", Riku kysyi Aijuliinalta, kun he lähtivät luokasta.
"Kyllä sen pitäis onnistuu."
"Pitäisi, pitäisi, mutta onnistuuko se?"
"Joo", Aijuliina sanoi ja virnisti.