Aric oli melko outo tyyppi, kuten Osmankäämi oli alunperinkin ajatellut. Hän kulki kylästä toiseen ja eli kuin maailmassa ei olisi ollut mitään pahaa tai surullista, hankki elantonsa myymällä satunnaisia käsitöitään ja tekemällä kaikenlaisia hanttihommia pakettien toimittamisesta kattojen korjaamiseen ja ääneen lukemiseen. Osmankäämi ei ollut ollenkaan tottunut tällaiseen elämäntapaan, olihan hän aina ollut vakituisessa töpaikassa, tehnyt tunnollisesti työnsä aamuseitsemästä kymmeneen illalla ja saanut palkkansa, joka ei ollut suurensuuri mutta jolla hän pystyi ihan hyvin elättämään itsensä. Aricin kanssa matkatessa ei ollut ollenkaan varmaa, saisivatko he seuraavana päivänä tienattua lainkaan rahaa ruokaan, mutta aina oli mahdollista koittaa saada jotain kiinni ansoilla tai itse kehitellyillä jousipyssyntekeleillä.